RiRa 9.5.2015

Tämän kauden toiset estekisat ja ensimmäiset ulkokisat kisattiin meidän osalta lauantaina Riihimäen raviradalla. Luokiksi valikoituivat tutut ja turvalliset 70cm ja 80cm ja jännitys oli perinteisesti käsinkosketeltava jo edellisestä päivästä alkaen. Mukaan lähti kaveri yhdellä meidän tuntihevosella, jonka kanssa he olivat myös ensimmäistä kertaa ulkopuolisissa kisoissa. Kyllä meinaan jännitti!

Aamulla siis kahdeksan aikaan tallille, pikainen Rikun harjaus, koppi kiinni, kamat autoon ja hepat kyytiin. Riku käveli tuttuun tapaan suoraan koppiin, kaveria piti liinan kanssa suostutella. On se kyllä jännä, kun jotkut hevoset tarvitsevat sen liinan siihen viereen, ennen kuin se koppiinkävely onnistuu...

Kisapaikalla kävimme kansliassa ja kävelemässä 70cm radan. Rata oli kiva ja looginen, kuten radat Riksussa yleensäkin. Radassa oli sarja, mutta muuten ei oikeastaan mitään erityisiä tehtäviä ollut. Lähestyminen kakkosesteelle oli ehkä hivenen hankalassa kulmassa niin, että sen ollessa vielä hivenen erikoisempi este (aalto), sai tien miettiä huolellisesti, jos esteestä aikoi päästä ylitse.

Lähdin luokan loppupuolella ja olinkin jo hyvissä ajoin verryttelemässä. Riku oli yllättävän rauhallinen ja rento, vaikka olikin innostunut. Verryttelyhyppyjä en saanut onnistumaan millään. En nähnyt yhtään paikkaa, ja olin enemmän hevoselle häiriöksi kuin hyödyksi... Onneksi Riku on niin ihana, että se kestää minun hölmöilyni hyvin niin kauan, kun vain muistan tukea jalalla ja olla itse menossa esteistä yli.

Seitsemänkympin rata oli kaikenkaikkiaan oikein hyvä. Lähtömerkin kuuluessa Rikusta kuului pieni "Iiiii" ja sitten mentiin häntä tötteröllä :D Jossain vaiheessa Riku rauhoittui sen verran, että pääsin itse ratsastamaankin. Kaikki hypyt olivat hyviä, kokonaisia hyppyjä, ja minua ei ahdistanut hyppääminen ollenkaan. Puomejakaan ei tarttunut mukaan, joten puhtaasti tultiin toisen vaiheen jälkeen maaliin. Ratsastaja äärimmäisen onnellisena ja hevonen äärimmäisen tyytyväisenä itseensä. Hyvä Riku! Yhtään en ollut ehtinyt radalla ajatella uusinnassa ajan ratsastamista, mutta Rikun etenevä laukka toi meille kuitenkin sijan 3. Olin äärimmäisen onnellinen ja tyytyväinen hevoseeni! On se uskomaton.

80cm rata oli sama rata kuin 70cm, koska kilpailuissa hypättiin Powercup-karsinta. Verryttely oli, jos mahdollista, vieläkin epäonnistuneempi kuin 70cm verryttely. Riku alkoi vähän väsähtää, ja minä en nähnyt oikein mitään etäisyyksiä... No, siitäkin selvittiin kun tajusin (kun minulle yksi tuttu huomautti asiasta) laittaa vähän lisää peruslaukkaa, niin etäisyydet oli helpompi nähdä.

Kahdeksankympin rata oli kyllä sellaista rämpimistä, että huhhuh. Riku keräsi upealla tavalla monta kertaa jalkansa sellaisista paikoista, että ei voinut muuta kuin kiittää hevosta. Uusintaan selvittyämme päätin, että kun kerran tähän asti on tultu, yritetään nyt sitten tehdä vähän uusintareittiäkin ja ratsastin yhden tien, jota radankävelyssä katsoin, että siitä voisi kääntää, jos tuntuu hyvältä. Lopulta pääsimme maaliin saakka ilman pudonneita puomeja (kiitos hevosen!) ja kolmanneksi nopeimmalla ajalla. Lopputuloksissa olimme siis 3./30. Ja taas sai omistaja olla ylpeä hevosestaan :)

"Hups" 

Täydellinen <3

c. Rilla Laine

c. Rilla Laine