Valitsin Rikulle luokiksi tutut ja turvalliset 70cm ja 80cm, koska en halunnut lähteä hallissa kokeilemaan sellaista korkeutta, joka on minun mukavuusalueeni ulkopuolella. Olihan tässä myös tätä hyppytaukoa hetki, joten oli senkin takia hyvä ottaa hypättäväksi luokat, jotka ovat hevoselle todella helpot.
Molemmat radat olivat mielestäni sellaisia, että niissä piti ratsastaa aika tarkkoja teitä. Se näkyi niin, että minun piti jo rataa kävellessä tehdä selviä ratkaisuja, että miten aion jonkin linjan ratsastaa, ja sen jälkeen keskittyä toteuttamaan se radalla. Toisella radalla tämä onnistui paremmin kuin toisella...
Rikun käyttäytyminen oli koko päivän ihan kymppi plus! Meillä oli Ellan kanssa yhteinen hevosenhoitaja, joten en saanut henkistä tukea verryttelyyn ulos sileälle enkä hyppyihin maneesiin tai mihinkään siirtymätilanteisiin, mutta yllättäen kaikki sujui vallan mainiosti, eikä Riku kysellyt lainkaan, että tarvitseeko mennä. Kopissa se seisoi vieraan hevosen seurana hyvin matkat ja toimi vielä kisapaikalla uuden vieraan hevosen turvahevosena. Suomenhevoset on jotenkin niin suomenhevosia. Rikulle tosiaan lastattiin vieras hevonen kisapaikalla koppiin viereen, ja molemmat olivat vain, että jaahas, tuossa on tuo heinäverkko, meilläpä on mukava eväsretki tässä. Ja sitten oltiin parhaita kavereita.
Riku oli jo ulkona sileäverryttelyssä superpöheänä. Kävelin ennen ensimmäistä luokkaa kunnon alkukäynnit ja verryttelin kevyesti ravissa molempiin suuntiin. Maneesissa sitten tein vähän laukkaa ja aloin ottaa hyppyjä. Otin lopulta verryttelyhyppyjä yhteensä kuusi, koska Riku oli niin hyväntuntuinen: se ratkaisi muutaman paikan itse kaukaa, mutta ehdin niihinkin hyppyihin mukaan, joten sekään ei haitannut. Radalla tuli sitten mieleen, että olisi varmaan pitänyt yrittää oikeasti ratsastaa hevonen molempien pohkeiden väliin ja kuuntelemaan, niin olisi ollut ratsastajalla enemmän sanottavaa asiaan...
Radalla Riku kävi todella kuumana, kun odottelin vuoroani, ja oli työ pitää huolta, etten sujahda suorittavan ratsukon alle, kun herra kuopaisi vuoroin pystyyn ja vuoroin kevensi takaosaansa. En kuitenkaan jähmettynyt täysin tästä pirteydestä, vaan aloitin harvinaisen keskittyneenä radan. Ensimmäiselle esteelle tultiin kaarteesta iloista neliä, sitten sain Rikun takaisin, mutta sitten se kuitenkin halusi ratkaista paikan kauaksi, ja ensimmäinen este ylitettiin hienolla loikalla. Pelkäsin hetken sen poistuvan kaarteessa takaisin verryttelyyn (niinkin on hallissa käynyt!), mutta ei sillä ollut sellaista ajatusta. Kakkoselta kolmoselle oli kaareva linja, jossa se, että linja oli pois päin verryttelystä ja kohti pelottavaa lasikahviota, jarrutti niin paljon, että suunnittelemani askelmäärä ei toteutunut. Kokonaiset hypyt kuitenkin. Neloselle tultiin taas niin hapiaa, että esteen jälkeen kuski oli vähän ihmeissään, että miten tällaisien jellonaloikkien jälkeen ratsastetaan. Yritin vaihtaa laukan ravin kautta, mutta lopulta päädyimme hyppäämään vitosen ravissa. Kutoselle minulla ei ollut kunnollista suunnitelmaa, joten ratsastin siihen huonon tien. Lisäksi juuri sillä hetkellä avattiin esteen takana ovi maneesista pois, ja Riku (ja ehkä myös kuski) keskittyivät katselemaan sitä. Siihen tuli siis stoppi. Uusi lähestyminen ja ylitse. Viimeinen linja laukkailtiinkin iloisesti kohti verryttelyä.
Tuloksena siis iloisesti vilistänyt poni, ratsastaja, joka oli kamalan tyytyväinen omiin reagointeihinsa ja neljä virhepistettä kiellon takia. Rata alla.
Linkki videoon; https://www.youtube.com/watch?v=6yA-O5qgZ5k
Radalta Riku pääsi kävelytyksen jälkeen yllämainitun seurahevosen kanssa koppiin odottelemaan seuraavaa luokkaa, jonka alkamiseen oli reilusti yli tunti.
Seuraava rata oli ihan yhtä täynnä tehtäviä kuin ensimmäinen, mutta koska olin tällä kertaa päättänyt, että teen ratkaisut jo radankävelyssä, oli se kuitenkin helpompi ratsastaa. Erityisesti mietin linjaa kakkosesteeltä kolmoselle, mutta päätin tiukasti, että ratsastan siinä ensin kolme askelta suoraan, ja sen jälkeen käännän hyvän tien esteelle, että ehdin näyttää sen kunnolla, se kun hypättiin vähän yllättävässä paikassa yllättävään kulmaan.
Verkka sujui taas hyvin, Riku oli terävä ja ratkaisi paikat edelleen mieluummin vähän kaukaa kuin läheltä, joka tarkoittaa sitä, että se on innoissaan tehtävistä :)
Radalla ykköseste oli sama kuin edellisellä radalla, mutta päätin lähestyä sitä toisesta suunnasta, jolloin siihen ei tullut niin pitkää lähestymisbaanaa, jossa kiihdyttää. Eka este hypättiin vähän läheltä ja sen jälkeen tehtiin Rikun bravuuri - pukin kautta laukanvaihto. Kakkos-kolmos -linjan ratsastamisesta olin todella ylpeä - sain pidettyä pään kylmänä, ja vaikka Riku vähän jarrutti kulmaa kohti, yli mentiin suunnitelman mukaisesti. Nelos-vitos -linja oli suunnitelman mukainen, kutosen jälkeen oli vähän laukanvaihto-ongelmia ja lähestyminen sarjalle ei ollutkaan sitten suorin mahdollinen. Sarjan jälkeen vielä superilmava laukanvaihto ja vikalle esteelle. Puhtaasti maaliin, molemmat osapuolet kamalan tyytyväisinä. Yhdessä me uskallettiin suorittaa rata pelottavassa hallissa!
Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=G7ed31TXJ0w
Hyppyjen jälkeen jännitettiin vielä Ellan vikat suoritukset (kaksi hienoa nollaa) ja sitten lähdettiin kotiin. Lyhyt kisapäivä "naapurissa" venyi kuitenkin kahdeksan tuntiseksi rutistukseksi, mutta eipä se paljoa ketään haitannut, kun suoritukset menivät tällä kertaa näin hyvin.
 |
| Kamala kun mun koppi on likainen! Onneksi Riku on söpö. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti