Tosi hyvin ja tosi huonosti - Tampereen estekisat

Viime sunnuntaina käytiin paketoimassa kausi Tampereella Niihamassa 1-tason Drivereissa. Arvoin luokkia aika pitkään, mietin, hyppäänkö tutut ja turvalliset 70 ja 80cm, vain 80cm vai 80cm ja 90cm. Lopulta sain rohkeuspiikin ja ilmoitin meidät hyppäämään sekä 80cm, että 90cm radat. Onneksi ilmoittautumisaika loppui heti rohkeuspiikkini jälkeen, muuten olisin perunut osallistumiseni ysikymppiin heti... Mutta kuten Kristan kanssa juteltiin, ne 70cm radat eivät oikein anna enää mitään, 80cm on mukavasti mukavuusalueella, joten on hyvä hetki laajentaa sitä mukavuusaluetta. Näin ajattelimme. Näin ajattelemme edelleen, vaikka ei ehkä tulosten perusteella kannattaisi.

Pidin 80cm verryttelyn lyhyenä, jotta Rikulla jäisi intoa vielä 90cm radalle. Katsku kävelytti Rikua ensin ulkona, minä vain kävelin ulkokentällä ja varsinaisen verryttelyn hoidin kaikkinaan maneesissa, jonne pääsi kahdeksan ratsukkoa kerrallaan. Vähän ravia, vähän laukkaa, muutamia hyppyjä. Riku oli varsin innokkaalla päällä ja otti muutamia sivuttaislähtöjä erilaisista äänistä. Hypyt olivat kivoja ja pyöreitä.

80cm rata oli mielestäni mukava, sujuva, mutta kuitenkin sellainen, että piti olla hereillä, jotta muutamalle esteelle löysi hyvän tien. Tuttuun tapaan Riku villiintyi lähtömerkistä ja ekalle esteelle tultiin vähän enemmän hevosen kuin kuskin määrittelemässä tahdissa. Päätin jo ennalta, että nyt yritän koko radan muistaa, etten jää pitämään, vaikka tahti olisi minun mielestäni liian rivakka - mä kun tykkään mieluummin ratsastaa vähän alitemmossa kuin reippaammin. Ykkönen ylitettiin reippaasti, sen jälkeen haettiin päädyn kautta tie 2-3 -linjalle. Linjalle tuli viisi suunniteltua askelta, molemmat hypyt hyviä. Seuraavassa kulmassa Riku meinasi innoissaan ohjautua väärälle esteelle (kuten Muurahainen edellisenä viikonloppuna sanoi, ratsastajan pitää muistaa, että Riku EI tiedä mille esteelle ollaan menossa, eikä antaa sen kuskata valitsemalleen esteelle), mutta ehdin saada sen käännettyä sarjalle niin, ettei lähestymisestä oikeastaan edes näe, että meillä oli pieni kommunikaatiokatkos. Vitos-kutosväliin taas suunniteltu askel, sitten tarkkaa ratsastus seiskalle ja sieltä sitten pelottavan maneesinlaidan kautta vielä kasille.

Rata oli aivan huikean hyvä, ehdottomasti yksi minun parhaistani. Oikeastaan kaikki paikat olivat hyviä, laukat vaihtuivat esteillä enkä häirinnyt hevosta kovin paljoa ;) Tuloksena siis puhdas rata.

Jouluriku!

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=tKyiM-Ee_Rk

Koska ratsastin ysikympissä ison luokan lopussa, Riku meni koppiin odottelemaan luokan alkua. Ysikympin verkkaan otin samanlaisen ajatuksen kuin edelliseen, eli vähän hyppyjä, kunhan tulee hyviä. Yhteen esteeseen työnsin Rikun niin sisään (perinteinen "en näe askelta ja tuuppaan"), että siihen kiellettiin. Muuten hypyt olivat hyviä ja onnistuneita. Ei kun radalle. Tervehdin tuomaria, ja nostin laukan. Riku vinkaisi innostuksesta, ja huokaisin helpotuksesta - kyllä se vielä tämän radan jaksaa. Ensimmäiselle esteelle vähän juureen, siitä jäi ristilaukka alle. Ja kun videolta katson nyt tuota, en saanut näköjään ajoissa ratkaistua, korjaanko 1-2 -linjan aikana laukan oikeaksi vai menenkö ristilaukassa ja niinhän siinä sitten stopattiin radan isoimmalle okserille. Ihan vaan tosi huonosti ratsastettu tilanne, kun sitä nyt myöhemmin ajattelee. Ja kun kerran stoppaa, mä menen itse niin paniikkiin, että seuraavalla kerralla loppui vaan usko kesken lähestyttäessä ja kielto tuli jo kaksi askelta ennen estettä.

Noh. Ei kai siinä sitten muuta, kuin kotiin harjoittelemaan. Olin tosi pettynyt omaan ratsastukseeni, en lainkaan pettynyt hevoseen ja jotenkin tämä oli tärkeä reality check sen suhteen, että ihan tosi alussa tässä hommassa ollaan, kun pienetkin asiat sekoittaa mun pakan noin täysin. Nyt sitten treenataan, ja kokeillaan ensi vuoden puolella uudestaan.

Toisaalta, jos lähdetään siitä, että kauden ensimmäiset kisat lähitallilla kisattiin puntti tutisten tasolla 50cm ja 70cm, ja sen jälkeen on oikeasti edetty ihan hirveästi ja itseluottamusta on saatu tonnin verran, ei tähän voi olla pettynyt. Hiljalleen, rauhassa, kovaa treenaten ja kivaa pitäen me kyllä päästään meidän tavoitteeseemme. Lähitavoitteena on päästä useammassa 90cm radassa maaliin asti ja joskus (ei ensi kaudella) saada hyväksytty tulos metristä.

80cm sarja A-osa

80cm sarja B-osa