Onnellisia treenikilometrejä

Jos olisin taikauskoisempi, en varmaan kirjoittaisi tätä postausta. Tämä postaus tulee nimittäin koskemaan asiaa, jota ei ikinä kannattaisi sanoa ääneen. Aion kuitenkin sanoa sen.

Meillä menee tällä hetkellä treeneissä hyvin ja huolettomasti. 

Huh. Nyt se on sanottu. Älkää kertoko kenellekään!

Koko viime talvi, ja oikeastaan sitä edeltävä myös, kipuiltiin Rikun varsin omituisten päänravisteluoireiden kanssa. Sellaisten, jotka alkoivat pienenä "korvien heilutteluna" ja pahenivat viikkojen myötä sellaiseksi heilunnaksi, jossa hevonen hakkaa itseään maneesin laitoihin. Ensimmäisenä talvena hoidettiin hampaita, löydettiinkin sieltä paljon sanomista. Hampaiden hoidon lisäksi vaihdettiin kuolainta. Käväistiin klinikalla, jossa minua pidettiin aika hysteerisenä. Ongelma ratkesi kuin itsestään keväänkorvilla, ja ravistelu jäi unholaan. Kysymysmerkkinä.

Viime talvena syksyisen sairasloman (omituiset veriarvot, ilmeisesti syy olikin lopulta mittavirhe) jälkeen ongelma alkoi taas maneesikaudelle tultaessa, ja vielä rajumpana kuin edellisenä vuona. Tuolloin tutkittiin klinikalla selkää ja hierottiin erilaisia selän jumeja auki. Tarkastettiin taas suu, tarkastettiin satula, vaihdettiin kuolaimia ja turparemmejä. "Voisko se olla sitä ja voisko se olla tätä?" Pyörivät ylianalysoijan mielessä. Pidettiin pidempiä maastojaksoja. Lopulta meidän tallille kurssittamaan tullut italialainen hevosfyssariguru (jonka nimeä en muista nyt tietenkään) otti Rikun oman hevosfyssarini ehdotuksesta käsiteltäväksi demohevoseksi. Kaksi päivää Rikua leivottiin tallinkäytävällä tuntitolkulla. Tärkein huomio löytyi niskan ja pään alueelta. "Se on niin jumissa, että sillä on jatkuva päänsärky." Omituiset, head shakingia muistuttavat oireet olivatkin siis Rikun tapa kertoa, että nyt sattuu, lopeta. Hoitojen jälkeen Riku oli pari päivää aivan hirveä ratsastaa, pää heilui niin paljon, ettei ohjia voinut kuvitellakaan ottavansa käteen. Ja sitten, yhtäkkiä, pään viskonta ensin väheni, sitten oikeastaan loppui.

Mitä opin tästä? Yritän olla tänä talvena ratsastamatta hevostani tietämättäni noin jumiin. En oikeastaan jaksa syyttää itseäni siitä, etten tajunnut tätä asiaa silloin itse - ei sitä tajunneet minua fiksummat ja kokeneemmatkaan. Rikun ahdas pään ja kaulan liittymä aiheuttaa tiettyjä ongelmia kokoamistreeneille - joita maneesikaudella tehdään enemmän, koska tarkoitus on treenata kohti kisakautta. Minä olen molempina vuosina onnistunut tekemään liikaa ja liian pian. Tänä talvena suurimpana tavoitteenani on reagoida riittävän ajoissa, jos päänviskonta alkaa taas.

Tästä syystä olen ollut äärimmäisen iloinen tästä viimeisestä kuukaudesta ja siitä, kuinka tyytyväisen hevosen kanssa olen saanut harrastaa. Tekeminen on huoletonta, mukavaa, virkistävää ja silti tavoitteellista. On aika hienoa huomata, että pystyn kasvamaan hevosenomistajana ja ihmisenä sellaiseen suuntaan, mihin haluan!

Eilen meidän tyytyväiseen treeniimme kuului kavaletteja ja puomeja. Rikun tarhakaveri Kösti pääsi myös puomitreeneihin, ja kannoin poikia varten tehtävän, jossa toisella pitkällä sivulla oli puomi - kavaletti - puomi - kavaletti -harjoitus, toisella sivulla puomi-kavaletti-puomi -harjoitus ja päädyssä vielä yksittäinen puomi ja kavaletti. Teidän ilokseni kuvasin myös tämän minun hienon ratani. Tässä siis video, jossa esittelen mitä olen oikein maneesiin rakentanut ja miksi. Mukana myös tallikoirat Lii ja Mocca!

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=TlTK9pk--pY

Tätä me siis pompittiin maanantaina. Kavaletteja en nostanut ollenkaan, sillä olimme Rikun kanssa sunnuntaina estekisoissa (postaus tulossa myöhemmin) ja tämän oli tarkoitus olla vähän palautteleva estetreeni. Onnistuin tekemään tuota videolla esittelemääni kiemuraakin, jee!

Tänään taasen kävimme Rikun kanssa koulutunnilla. Tunti oli viimeisten viikkojen teemaan sopiva: hyväntuulinen, iloinen ja täynnä yhteistyötä ja ymmärrystä. Ja täytyy sanoa, että ymmärrystä tuo minun hevoseni minun kanssa tarvitseekin, koska olin sitten unohtanut toiseen saappaaseen kiinni kannuksen, vaikka oli tarkoitus ottaa ne molemmista pois :D Aatelkaa nyt kuinka rankkaa Rikulla on, kun joutuu elämään mun kanssa...

Maailman paras nnnnnnnainen ja tallikoira Lii