Kellokosken kisaviikonloppu, osa 2 - estekilpailut

Sunnuntaina jatkoimme kisaamista Kellokoskella. Riku napattiin suoraan aamuheiniltä pihalle syömään vähän vihreää ja heitin sille kuljetussuojat jalkaan. Sitten lähdimmekin liikenteeseen, tällä kertaa täyden auton kera. Tallilta lähti muutama innokas junnutyttö haistelemaan kisatunnelmaa paikan päälle. Horsy Teamin kisoja sietikin tulla katselemaan, buffetti oli erityisen hyvä ja tunnelma kisapaikalta todella rento ja tsemppaava. Toimihenkilöt jaksoivat kehua ja kannustaa meitä täysin vieraitakin ratsukoita, se on aina erityisen mukavaa.

Luokkavaihtoehdot olivat 40cm, 60cm, 80cm ja 100cm. Koska metri on vielä toistaiseksi (köhköh... Päästäänköhän sinne ikinä?) poissuljettu korkeus, ja halusin mennä kaksi luokkaa, valitsin luokikseni 60cm ja 80cm. Jälkikäteen katsottuna luokat olivat varsin hyvät, ja vaikka 60cm näyttääkin pieneltä, oli kiva päästä näyttämään erilaisia erikoisesteitä sellaisilla esteillä, ettei korkeus ollut edes kuskille ongelma.

Molemmat radat olivat mukavia ja loogisia. Ainoa paikka, minkä arvasin olevan hankala, oli este, joka hypättiin suoraan päin aitaa ja katsomoa sarjaväliin. Molemmat luokat olivat arvostelulla 367.1 ja rata vaihtui luokkien välissä, eli pääsin harjoittelemaan kaksi kokonaista rataa. Olen välillä jännittänyt ratojen opettelua nyt onnettomuuden jälkeen, kun muistissani on isoja ongelmia. Jotenkin ratojen opettelu on kuitenkin onnistunut yllättävän hyvin, ja tämäkään kerta ei tuottanut poikkeusta. Kunhan vaan keskityn ja katson muutaman muiden ratsastaman radan, muistan sen kyllä.

Molempiin verryttelyihin sain apua Boonukselta, joka oli henkisenä tukena ja Emmalta, joka Boonuksen käden ollessa kantositeessä teki varsinaiset esteiden muutokset. Riku oli verryttelyssä iloinen ja innokas, ja kaikki hypyt onnistuivat kivasti, itseasiassa molemmissa verkoissa.

60cm radalla Riku oli superjännittynyt. Se oli hieman pohkeentakana koko radan, mutta kuitenkin täysin ratsastettavissa, eli siis se selvästi halusi hypätä. Jännä kisapaikka aiheutti kuitenkin sen, että se oli supervarovainen ja pohti tiettyjä kohtia radassa. Ne eivät liittyneet esteisiin, edes niihin erikoisimpiin, vaan katsomon, tuomarirekan, yleisön, kaiuttimien tai muiden superjännien asioiden ohittamiseen. Esteet siinä välissä sujuivat oikeinkin hyvin.

Uusinnassa en pystynyt ratsastamaan mitään suunnittelemiani uusintateitä, vaan ratsastin sen samalla tavalla kuin perusradan. Lopputulos oli tuplanolla. Tällä sijoituttiin lopulta 20 lähtijän luokassa sijalle 3. Koko kolmen parhaan kärki mahtu neljän sekunnin kymmenesosan sisään, eli aika tiukkaa oli kärjessä tässä luokassa.

Tarkkaa keskittymistä

Palkintojenjaossa superylpeinä! (Kuva: Veera Kopakkala, KIITOS!)

Huutelin taas jotain vieraisiin pöytiin. (Kuva: Veera Kopakkala, KIITOS!)

Seuraavalla radalla meille kävi aika huono tuuri, sillä juuri, kun olin antanut laukkapohkeet ja aloittanut ratani, taivas aukeni ja vettä alkoi tulla kuin saavista kaataen. Pystyimme Rikun kanssa tästä vedenpaisumuksesta huolimatta keskittymään aika hyvin tehtäviin, kunnes tuli se yleisöä kohti hypättävä este. Huomasin jo lähestyessä, että Riku ei todellakaan keskity esteeseen, vaan se tuijottaa esteen yli esteen takana sadetta pakenevaa yleisöä. Ja pysähtyy. Kielloksi se toki tulkitaan, kun hevonen pysähtyy pari metriä ennen estettä, mutta se ei varsinaisesti liittynyt edes esteeseen millään tavalla, vaan siihen, että katsomossa tapahtui järkyttäviä asioita. Seuraavalla lähestymisellä päästiinkin jo tästäkin esteestä yli ja loppurata sujui puhtaasti. Yhtäkään puomia ei otettu mukaan, paikat eivät olleet meidän normaalia arpomista ja pohtimista (tai mun normaalia arpomista), vaan todella hyviä.

Valehtelisin, jos väittäisin, ettei tuo kielto harmita. Se harmittaa edelleen, ja kisapäivänä se harmitti ihan todella. Valitettavasti käyttäydyin myös niin typerästi, että ärähdin täysin turhaan omille tukijoukoilleni, jotka olivat siellä esteen takana liikkuneet juuri kun sitä lähestyin. Ihan kuin se heidän syynsä olisi. Minun pitäisi ratsastaa niin, että saisin hevoseni keskittymään tehtävään. Nyt se ei onnistunut, ja tuli yksi tökkö.

Sen sijaan olen supertyytyväinen siihen, että saimme Rikun kanssa ratsastettua näinkin ehjät radat radoilla, jossa oli aika paljpon erikoisesteitä ja joiden kisapaikka oli selvästi Rikun mielestä jännä.

"Este kaksi - pikkasen ripottelee, kyllä tässä selviää"

"Este viisi - Oho, hakekaa kajakit ja melokaa!"