Milja kävi kylässä!

Varmaan vuoden verran ajatus oli pyörinyt mielessä. Lopulta kesäkuussa Ville Vaurion klinikan jälkeen sain kysyttyä, että tulisiko ihana Milja (Milja Ranta, MR Dressage) meitä moikkaamaan ja samalla vähän piiskaamaan. Miljalla oli samalla suunnalle muutakin tuloa, joten suostuttelua tarvittiin hyvin vähän (=ei ollenkaan) ja lopulta treffit sovittiin tämän viikon maanantaille. Meidän tallilta yksityistunnin varasi myös Laura Ronilla.

Miljalle vähän kerroin meidän perusongelmasta, eli siitä, että vaikka periaatteessa kaikki kouluradan tehtävät onnistuvat irrallisina, minun on kamalan vaikea ratsastaa niitä radalla peräkkäin. Olen hirvittävän tarkka valmistelija, ja vedän sen ihan överiksi - jään valmistelemaan ja valmistelemaan ja valmistelemaan... Ja lopulta huomaan, että kaiken tämän valmistelun sisällä hevosestani on tullut avuilleni hidas.

Milja potkaisi minua pois mukavuusalueeltani, totisesti! Rikun pitää kantaa itsensä, ja jos se ei meinaa jäädä kantamaan, en saa piilotella sitä kantamalla sitä "mukahuolimattomasti". Hevonen hereille, kuski hereille, molemmat kantavat omat kroppansa. Apu ei jää päälle, se käy ja hellittää. Nopeita siirtymisiä, takajalat hereille, isompaa ravia, pienempää ravia, kokoamista. Ja avot kun hevonen rupesi tuntumaan hyvältä. Jos viime viikon lauantaina olin fiiliksissä siitä, miten Riku kulki kisaradalla ja sanoin sitä parhaaksi kisaradakseni, tuli kyseisen radan voittaja aika pian - heti maanantaina Miljan silmän alla ratsastin vielä paremman radan.

En olekaan ikinä päässyt ratsastamaan rataa noin, että saan siihen oikeasti apua radan aikana. Meillä on enemmän ollut tapana silloin harvoin, kun joku katsoo ratojani, että ratsastetaan rata, lopuksi se joka katsoo kertoo kommentit ja sitten pyritään niiden avulla parantamaan. Nyt kun sain osan palautteesta jo radan aikana, en mennyt ahdistuneeseen paniikkiin ollenkaan, vaan oikeasti ratsastin radan lävitse. Uskomaton fiilis.

Riku jää mielellään lepäämään käden päälle ja mä mielelläni kannan sitä. Milja pyysi testaamaan, mitä käy, kun päästän. Sinnehän se kaatuu ja kumahtaa, etukautta ympäri. 

Siihen, kun päästin kädellä, käskettiin liittää pohjetta. Tässä vielä vähän harkitsen asiaa ja olen pyytänyt liian vähän. 

Nyt sitten uskallan jo pyytää reaktiota.

Pidäte, päästä, pohje, jätä kantaan - ja seuraavalla askeleella uudestaan. 

Oikea kierros on meille ollut perinteisesti vaikeampi, mutta tänään minun oli selvästi helpompi jättää Riku kantamaan juuri oikeassa kierroksessa

Laukkaakin onnistuttiin työstämään

Vastalaukkaa

Rataharjoituksen pohkeenväistö (kamala toi mun vasen käsi!)

Vastalaukkakaarretta

Ja toinen vastalaukka

Keskilaukka

Vastalaukkaa

 Sain Miljan käynnistä ihan armottoman paljon virtaa ja oikeasti myös konkreettisia vinkkejä kouluradan ratsastukseen. Onneksi Milja lupasi tulla Hämeenlinnaan vielä uudestaankin, koska juuri tätä mä kaipaan. Joku tökkäsemään mut pois mukavuusalueelta ja sen lisäksi vielä käymään mun kanssa lähes kädestäpitäen sitä, kuinka niitä kouluratoja ratsastetaan. Ihan huippua. Mä oon niin fiiliksissä!