Tänään noin kello 10:22 lääkäri totesi neurologin lausunnon perusteella, että on oikeastaan vain yksi vaihtoehto. Se vaihtoehto oli kirjoittaa sairaslomaa vuoden loppuun. Olen omaa jaksamistani ja pystymistäni seuraillut tässä kesän mittaan, ja tällä kertaa en vastustellut lainkaan. Näin se on, en minä töihin pysty vielä menemään. Pitkään aikaan.
Kiire loppui siis kuin seinään. Nyt on viisi kuukautta aikaa tehdä. Tai jättää tekemättä. Opetella jättämään tekemättä, opetella tekemään sen, mitä oikeasti jaksaa. Opetella tunnistamaan, mitä jaksaa.
Lääkärikäynnin jälkeen ajoin käytettyjä pyöriä myyvään kauppaan ja sovin alustavasti pyöräkaupoista. Nyt on aikaa polkea paikkaan jos toiseenkin. Sen jälkeen kävin koirien kanssa pitkällä lenkillä. Ja sen jälkeen nukuin kahden tunnin päiväunet. Ihan vain koska pitkästä aikaa nukutti.
En mä ole epäonnistunut, nyt vain vähän rikki.
Kiitos ystävät siitä, että jaksatte!
 |
| Kiitos ja kumarrus |
 |
| Täällä voi elokuussa nähdä tuttuja, tulkaa tekin! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti