Riksun estekisat 12.7.

Sunnuntaina suuntasimme Rikun kanssa Riihimäen raviskalle estekisoihin. Loppuun asti vähän arvoin lähtöä, kun Rikulle tuli niin kovaa matkustusta sisältävä viikko. Onneksi Riku ei uusista paikoista eikä matkanteosta varsinaisesti näytä stressaavan, joten lopulta sitten uskalsin lähteä. Meidän kuski, auto ja koppi olivat joka tapauksessa lähdössä, sillä olimme luvanneet kuskata Oonan ja Vanin paikan päälle kisoihin. Otimme siis Rikunkin mukaan.

Paikan päällä Riku käyttäytyi supermallikkaasti - vilkaisi kopin etuovesta, että "Jaahas, Riksun raviskalta näyttää" ja rentoutui täysin saman tien. Koska parin viikon takaisissa estekisoissa oli tullut 90cm radalta hylky, päätin heti laskea rimaa sen yhden portaan alaspäin, ja hyppäsin 70cm ja 80cm luokat.

70cm oli ihanneaika-arvostelulla. Katselin miltei kymmenen rataa alle ennen kuin nousin verkkailemaan, ja totesin, että nyt pitäisi päästellä lujaa, että pääsee ihanneaikaan. Päätin, etten stressaa siitä, vaan ratsastan aavistuksen reippaampaa ratalaukkaa, mutta hyvillä ja pitkillä teillä. Nyt kaipasin vain hyvää rataa alle.

Ensimmäisessä verryttelyssä Riku oli rentona ja tyytyväisenä. Riksun kentän pohja oli noin muuten kestänyt aika hyvin koko viikon sateet, mutta verryttelyssä alkoi aika nopeasti muodostua kaarteisiin hivenen liukkaita kohtia. Sen takia päätin, että otan verryttelyhyppyjä vain sen verran mitä oikeasti tarvitsee. Lopulta hyppäsin vain kerran ristikon, kerran minipystyn, kaksi kertaa kisakorkeudella olevan pystyn ja kaksi kertaa okserin. Kaikki hypyt tuntuivat hyviltä, Riku rennolta mutta innokkaalta.

Radalla kun nostin laukan, Riku lähti itse laukkaamaan aavistuksen reippaammin kuin mitä normaalisti haluan sen estetehtävissä menevän. Annoin mennä. Radassa oli kahdeksan hyppyä, ei sarjaa, kaksi linjaa. Ykkösesteen jälkeen pääsin ihanaan esteradan imuun - kaikki tuntui ihanan helpolta, paikat löytyivät ja hevonen oli innokas. Oli ihanaa hypätä.

Kuvat ovat Milla Toivasen ottamia, iso kiitos kuvaajalle!

Ehkä ensimmäinen kerta, kun esteradalla hymyilyttää!

70cm

Suomenhevonen ja sen jalat. Tavanomaiset hypyt on amatööreille :D

Radan jälkeen hymyilytti, nauratti ja vähän itkettikin onnesta. On se aika superia kun saa harrastaa näin mahtavan hevosen kanssa ja kokea tällaisia fiiliksiä. Tuloksia kuulutellessa kuulin, että 2 aikavirhepistettä tuli. Ehdin ajatella, että "No, ei meidän aika nyt kuitenkaan riittänyt", kunnes kuulutus jatkoi, että virhepisteet tulivat alitetusta ihanneajasta... Vähän pisti naurattamaan.

Luokkien välissä Riku keskittyi siihen tärkeimpään, eli vihreän syömiseen, ja minä kävin kävelemässä 80cm radan. Siinä oli jonkin verran enemmän tekemistä kuin 70cm radassa, mutta rata oli silti varsin sujuva ja mukava, sekä hevoselle reilu.

Verryttelyn pidin tähänkin luokkaan lyhyenä ja napakkana. Olin itse aika väsynyt jo tässä vaiheessa, nykyään jännitys väsyttää minut tosi nopeasti. Verryttelyssä sanoinkin mutsille, että mun on nyt tosi vaikea arvioida, mihin väliin mahdun hevosen kanssa. Väsyneenä aivojeni kognitiivisten toimintojen puutteet erityisesti korostuvat, ja etäisyyksien ja nopeuden arviointi vaikeutuu. Pääsin kuitenkin hyppäämään muutaman hypyn suunnitellusti.

Radalla en saanut Rikua ratsastettua enää yhtä reippaaseen tempoon. Hypyt olivat kuitenkin pääosin hyviä. Lähestymisvirheen tein sarjalle, johon unohdin ensin kääntää, ja Riku huomasi esteen vasta liian myöhään ja unohti näin ollen etujalkansa A-osalta. Hienosti se kuitenkin paikkasi ratsastajan virheen B-osalle ja sai kaikki jalat ylitse. Muuten puomit pysyivät kannattimillaan, joten lopputuloksena oli yksi pudotus.

Olen meidän kisapäivään todella tyytyväinen. Riku tuntui hyvältä ratsastaa, eikä ollut jälkeäkään siitä, että olisi ollut tulossa kieltoja jollekin esteelle. Sen parin viikon takaisen kieltoputken jälkeen olin soittamassa lähes mediheliä paikalle, koska mietin tietenkin jo ahdistuneena, että onko Riku kipeä jostain. Nyt ne kiellot voidaan kuitenkin ehkä jo aivan tyytyväisinä laittaa huonon ratsastuksen piikkiin - siihen on onneksi lääkkeenä ihan vain harjoittelu. Huomattavasti kivempaa ja halvempaa kuin klinikalla ravaaminen!