Perspektiiviä

Otin tänään Rikun kanssa pienen pätkän ravia ratsastuksenopettajani läsnäollessa, sillä halusin saada ennen ensi viikkoa jo vähän suuntaa siitä, että mikä nyt on tilanne.

Tilanne siis sen varsinaisen, alkuperäisen ongelman, eli epäpuhtauden suhteen. Sen, josta lähdettiin alunperin liikkeelle, ennen veriarvoja ja kaikkea muuta tätä.

No, ei se puhdas ollut. Hevonen siis. Ei onnu, mutta varoo selvästi etujalkoja liikkuessaan. Nyt, kun klinikalla on tutkittu ja taivutettu, ja jalat todettu kaikinpuolin käyttökelpoisiksi, ei auta kuin kääntää katse sitten kavioihin. Herkkä hevoseni lienee arkovan nyt sitten jostain syystä kavioitaan. Pohja ei tänään ollut huippu, mutta silloin alunperin kuukausi-puolitoista sitten se kyllä oli. Eli vielä ennen treenien jatkoa, pitää yrittää käydä tämän mutkan kautta, ja suoristaa tilanne.

Jos tämä viimeinen kuukausi ei ole rahanmenon ja menetettyjen yöunien lisäksi muuta tuonut, on se tuonut ainakin perspektiiviä. Ihan reilulla kädellä. Tämä on harmittavaa, mutta tähän ei kuolla. Kengitys saadaan varmasti sille tolalle, että liikkuminen on entisenlaista.

Nyt siis hattu käteen ja meidän kiireiselle ex-kengittäjälle soittamaan. Vuoden vaihteessa vaihdoin kengittäjää, kun edellinen oli ilmeisesti työssään liian hyvä - kengitysvälit valuivat pitkiksi ylibuukatun kalenterin takia, ja kengät sen takia irtoilivat. Työssä ei missään vaiheessa ollut moitittavaa. Nykyisenkään työssä ei ole minun silmääni ollut moitittavaa, mutta koska hevonen nyt ensimmäistä kertaa elämässään (ja minä tosiaan tiedän koko historian) reagoi kavioillaan, on jokin muuttunut. Toivottavasti saan edellisen kengittäjän paikalle selvittämään, mikä se jokin on.

Muuten pitänee kai tutustua pohjallisasioihin, ja lyödä Rikulle kokeeksi ne. Jos sitten vaikka taas askel kulkisi normaaliin tapaan.