Maanantaina pääsin niin myöhään lähtemään töistä, että päädyin lopulta vain juoksuttamaan Rikua alakentällä hangessa. Pojalla oli kamalan kivaa, kaviot lensi taivasta kohti ja ainoa mahdollinen askellaji oli laukka noin kymmenen minuutin ajan. Sitten olikin pahin virta pois ja Riku jaksoi lönkytellä raviakin.
Tiistaina olikin sitten koulutunnin vuoro. Ja tällöin ratsastettiin taas varsin lentävästi mukavuusalueen ulkopuolella. Meillähän on sellainen "puoliympyrämaneesi" eli siis katto on kaareva. Ja sieltä kun tippuu lunta, kuuluu kunnon kasahdus. Tällainen kuului, ja muutama hölmöläinen päätti ottaa siitä sitten kunnon rallit. Riku riekkui mukana, mutta parin lähdön jälkeen (koko toisesta maneesin päädystä tuli tietenkin muutamien hevosten mielestä tosi pelottava) ei enää lähtenytkään. Ja miksi ei lähtenyt? Koska minä uskalsin hienosti ratsastaa oman mukavuusalueeni reunalla ja potkasta kunnolla pari kertaa. Sitten kuljettiinkin hienossa, korkeassa muodossa ja hyvällä energialla ;) Tunnilla tuntuivat kaikki palaset naksahtavan kohdalleen, teimme jopa sulkutaivutusta diagonaalilla ilman, että kummallekaan meistä tuli valtavaa hernettä nenään! Hyvä Riku, hyvä minä.
Keskiviikkona töissä ei mennyt pitkään, mutta oli noin muuten aika kamalaa, joten päädyin nukkumaan monen tunnin päiväunet keskellä päivää. Illalla käväisin tallilla, mutta Riku piti silti vapaapäivän.
Tänään olen menossa koulutunnille, huomenna ehkä hyppäämään ja lauantaina valmennustunnille. Ja sunnuntaina maastoon laukkaamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti