Torstaina olin tosiaan taas koulutunnilla. Ratsastimme taas itsenäisesti silmän alla. Minä olin ehtinyt mukavasti kahden yön yli miettiä, että miten mä korjaan sitä Rikun vinoutta ratsastamalla, ja saanut aikaiseksi siis muutaman suoristavan harjoituksen. Tein siis työskentelyvaiheessa vasta-asetusta ympyrällä siihen vasempaan kierrokseen, jossa Riku jää helposti kulkemaan kaula ylitaipuneena ja lapa oikealla. Tein tässä kierroksessa myös avoja ravissa ja laukassa. Toiseen kierrokseen tein sitten voimakasta myötäasetusta johtavalla ohjalla (kaula tuppaa jäämään sinne vasemmalle edelleen) ja sulkuja ravissa sekä avoja ravissa ja laukassa.
Opettaja otti minusta pikkaisen videokuvaa, ja voi vau! Omat virheet toki sieltä hyppäsivät voimakkaimmin silmille, mutta hevonen näytti hyvältä - korkea, hieno muoto. Ja laukka ei näytä ollenkaan niin nelitahtiselta kuin tuntuu, opettaja selitti sen liittyvän jotenkin rakentumassa olevaan kunnolliseen liitovaiheeseen. Tuli todella hyvä mieli tuosta videosta.
Perjantaina Riku vapaili kun mä ravasin komeettana ympäri kaupunkia.
Lauantaina meidän äiti ratsasteli noin 45 minuuttia Rikulla, joka oli tosi hienon näköinen. Mä pidin samaan aikaan tuntia tuntiponilla mun pikkusiskolle, joka laukkasi erkaa kertaa elämässään. Hyppäsin vielä lopuksi Rikun selkään itse ja tein laukkakokoamisia ja laukka-avoja ja muutaman ravilisäyksen. Ihan super!
Tänään meillä oli vuoden viimeinen valmennustunti. Yhteensä olin selässä noin 2h, koska ennen tuntia ehdin kävellä n. 20min, tunti venähti melkein 1,5 tuntiseksi ja loppukäynnit veivät taas oman aikansa. Oli omat ja hevosen jalat aika hapoilla...
Aluksi teimme kevyessä ravissa avoja. Mulla oli vaikeuksia säilyttää reitti ja taivutus. Avoista siirryimme tekemään vastataivutuksia. Ne sujuivat yllättävän hyvin, vaikka Riku tuntui olevan ihan ihmeissään siitä, että mitä me nyt puuhataan. Hevonen säilyi kuitenkin koko ajan yritteliäänä ja innokkaana hommiin. Tämän jälkeen teimme ravi-käynti -siirtymisiä ja pysähdyksiä ravista. Molemmat sujuivat hienosti. Nostimme laukkaa pituushalkaisijalta. Laukka ei aina noussut kovin hyvin, koska unohdin valmistella kunnolla ja Riku alkoi olla niin väsynyt, ettei laukkaaminen maistunut. Lopuksi pääsimme sitten todelliseen murheenkryyniin, eli kolmikaariseen kiemurauraan laukassa... Jostain syystä reitti oli niin eksoottinen, että katsojien olisi ollut mahdotonta päätellä, mitä tässä yritetään tehdä... :D Minä en hallinnut kroppaani ja reittiäni ja Riku poistui omille teilleen silloin kun ei rikkonut raville. Tätä pitää harjoitella! Loppuun tehtiin yksi tosi onnistunut ja jätettiin siihen.
--
Huomenna taidan uskaltautua sittenkin itse Rikun selkään, tuskin se kovin villi on tämän päivän rääkin jälkeen... Kuuluisia viimeisiä sanoja ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti