2015 muistoina, kuvina, blogiteksteinä

Musta on ollut hirveän hauska lukea toisten yhteenvetoja vuodesta 2015, joten päätin yrittää itsekin koota sellaisen... Ja tällaiselle muistiongelmaiselle onkin ihan hyvä tehdä vähän tutkimustyötä, että mitä on tehty vuonna 2015 ;) (Tammi - huhtikuussa en blogannut, joten niiltä muistot lähinnä oman hataran muistin perusteella...)

Tammikuussa ihmeteltiin tilannetta. Alkukuusta kaikki oli vielä aika normaalisti, sitten Rikun päänviskontaoireilu (tuttu edelliseltä talvelta), alkoi uudelleen. Pidettiin pidempää taukoa kouluratsastusväännöstä, totuteltiin uuteen, raskaaseen maneesinpohjaan pikkuhiljaa ja käytiin paljon maastossa. Hevoshieroja kävi useaan otteeseen möyhertämässä Rikua.

1.1.2015 treenattiin vielä ihan upouudessa maneesissa!

Helmikuussa seilailtiin tunnelmia edestakaisin. Minua pidettiin turhanhuolehtijana, kun en meinannut millään antaa ajatukseni siitä, että Rikulla ei ole kaikki kunnossa, olla. Välillä yritettiin vähän treenailla ja aina törmättiin samaan päänviskontaongelmaan. Estetunneilla päänviskontaa ei juuri esiintynyt, joten aina välillä hyväksyin teorian siitä, että se on ennenkaikkea minun henkilökohtainen (koulu)ratsastuksellinen ongelma (mitä se toki on, uudenkin tiedon varassa). Helmikuun lopussa käväistiin lähitallilla hyppäämässä hurjat 50cm ja 70cm radat. Rikulla oli hurjan hauskaa, kuski sen sijaan oli ihan paniikissa... Koko talvi oli hypätty kavalettikokoisia esteitä, rutiinia ei ollut ollenkaan, mutta selvittiin radoista kuitenkin.

Maaliskuun alussa (?) tallilla kävi italialainen hevosfyssariguru, joka löysi Rikun pään ja niskan alueelta massiivisia jumeja ja niitä sitten availtiin. Siitä seurasi parin päivän maaninen päänviskonta, jonka jälkeen päänviskonta hiljalleen rupesi vähenemään. Päänviskonnasta ja siihen liittyvästä oirehdinnasta kirjoittelin joulukuun postauksessa hivenen laajemmin: postaus, jossa viskotaan . Maaliskuun loppuun mennessä tilanne oli muuttunut niin paljon paremmaksi, että uskalsimme mennä aloittamaan koulukisakautemme Jokeran kisoihin. Tuloksena kaksi tasaista, ei mitenkään hurjan hienoa, mutta perusvarmaa rataa. Samalla saimme maailman hienoimman voittohuovan - se on liila, sen pinta on lähes muovinen ja se kimmeltää! Pitää laittaa se Rikun estesatulaan kiinni seuraavaksi, niin pääsette tekin näkemään sen komistuksen ;)

Huhtikuussa saatiin hurjan hyviä treenifiiliksiä heti alkukuusta! Kuulemma. Itse en muista huhtikuun alusta mitään. Olen ratsastanut onnettomuuttani edeltävänä päivänä vuoden ensimmäiset kankitreenit, ja saanut tunnin aikana hurjia onnistumisia.

11.4. - päivä, jolloin ratsastin kevään ensimmäiset kankitreenit JA sain jättää Rikun nakuna tarhaan. Näin kertoi Facebook.

Treenikuva samaiselta päivältä

Seuraavana päivänä sitten rytisi. Ihan tavallinen maastoreissu muuttui matkaksi, joka aika pitkälti saneli sen, missä merkeissä tätä vuotta tultiin viettämään.

Aamupala näytti 13.4. tältä Kanta-Hämeen Keskussairaalassa nautittuna

Kädessä väline, joka pelasti vakavammalta aivovammalta tai kuolemalta, päässä upouusi korvaava väline.

Huhtikuussa kukaan ei oikein tainnut tajuta mun tilanteeni vakavuutta. En minä itse, ei lääkärit eikä läheiset. Merkkejä toki oli näkyvissä, mutta ne laitettiin "aivotärähdyksen" piikkiin. Kävin kisaamassa ja mietin, mikä on, kun en pysty liikuttamaan kättä tai jalkaa niin kuin toivoisin, ja koko ajan toimin kuin unessa. Palasin onnettomuuden jälkeen parin viikon päästä töihin, jossa työparini sai toimia hetken aikaa lähes henkilökohtaisena ohjaajanani, kunnes työkaveri työnsi minut työterveyteen. "Anne anteeksi nyt vaan, mutta sä et ole kunnossa". Lisää tutkimuksia ja hiljalleen myös sen tajuamista, ettei tästä päästykään niin vähällä.

Töissä sai onneksi myös nauraa, niin kuin aina. Tällä kertaa mun luokkaan oli tullut yllättäen toiselta koulupiiriltä oppilas!

Toukokuussa jatkoin taas bloggausta. Toukokuussa myös kisailin ahkerasti, lähinnä koska "nyt on aikaa". Nyt kun katson ja mietin noita kisareissuja, niin olisihan ne pitänyt jättää tekemättä. Kyllä siitä mulle yritettiin sanoakin. Mä vastustin niin lujasti omaa diagnoosiani, sitä, etten olisikaan kunnossa, etten kuunnellut ketään. Niin päädyttiin muun muassa tämäntyyppisiin reissuihin: postaus. Toukokuussa myös esteratsastus vei lopullisesti mukanaan ja pohdin, mitä normaalit ihmiset tekevät iltaisin.

Esteratsastuksen viemää Riksun raviradalla

Takaisin Kantiksessa, tällä kertaa taidettiin olla päivystyksessä ihmeellisten neurologisten oireiden takia...

Ja taas mentiin!

Kesäkuussa treenailtiin säännöllisesti molemmissa lajeissa. Kävimme myös Nipsun valmennuksessa hakemassa kadotettua kouluratsastusfiilistä takaisin. Kävin seuraamassa Ville Vaurion kouluratsastusklinikkaa. Selvisin myös maaliin elämäni ensimmäisessä 90cm radassa hyväksytyllä tuloksella, seuraavalla kerralla ei sitten mennytkään niin hienosti: eka 90cm, toinen 90cm.

Nipsun valmennuksessa 12.6.

Boonukselta lainattu tyyli - en ollut osannut odottaa moista aurinkoa! Groomaamassa Lauralle Laaksolla kesäkuun lopussa

Heinäkuussa murehdittiin onnettomuuden jälkeen oirehtivaa kättä. Heinäkuun alussa kävimme myös äitini kanssa minun ensimmäisellä aikuisiän leirillä, ja äitini ensimmäisellä ratsastusleirillä ikinä! Leiripaikaksi valikoitui Sappeen ratsutila, ja kurjasta kelistä huolimatta meillä oli kivaa. Heinäkuussa kisattiin pari este- ja koulustarttia ja ihana Milja kävi valmentamassa meitä! Sain huikean oivalluksen siitä, kuinka paljon jäin Rikua kantamaan, ja siitä hetkestä alkoi oikeastaan kasvamaan ajatus siitä, että sille hevoselle pitää ihan oikeasti antaa mahdollisuus kantaa itse itsensä. Ihan heinäkuun lopussa sain tiedon, että en mene ainakaan ennen vuodenvaihdetta töihin. Se järkytti, suretti ja yllättäen myös helpotti.

Riku ensimmäisenä leiripäivänä (jolloin paistoi aurinko!) tunnin jälkeen vihreällä

Riksun estekisat ja onni tehdä yhdessä

Miljan valmennus

Kouluratsastajan nuttura kisa-aamuna :D

Kävin Pudasjärvellä turistina lomailemassa

Tuntiratsastajien mestaruudet ja meidän Team Stella!

 Elokuussa ensin jännitettiin Playssonin järkkäämää Mikael Wahlmanin klinikkaa ja sitten osallistuttiin siihen. Fiilis klinikan jälkeen oli mitä mainioin, oli hurjan hauskaa hypätä, vaikka jännittikin kamalasti. Itse klinikasta postaus täällä ja alunperin klinikan nettikommenttiin kirjoitettu kirjoitus aivovammalla leveilystä täällä.

Killerillä kisoissa

Ihan kuun viimeisenä päivänä ehdin aisautua vielä yhden kerran - ja sen ainoan kerran tänä vuonna, jonka olisi voinut paremmalla ratsastuksella estää. Tuuppasin Rikun esteeseen ja se kielsi. Akka alas.

Kisahoitajia juhlittiin myös elokuussa suklaapavlovalla ja villivadelmilla. Kiitos Katsku, Ella ja Stella!

Syyskuussa kirjoitin mielipidepostausta Playssonin kisaan rahasta. Tai oikeastaan enemmänkin epäonnistuin mielipidekirjoituksen kirjoittamisessa (ainakin jos muistelee niitä oppeja, mitä aiheesta on lukiossa annettu), mutta kirjoitin noin ylipäätänsä rahasta. Aloitin myös tuskailun liittyen siihen, että Riku ei tuntunut ihan normaalilta ratsastaa, mikä näkyi myös kouluradoilla syyskuun aikana. Osallistuimme Hämeen aluemestaruuksiin niin koulussa (suomenhevosmestaruus), kuin esteissä (aikuismestaruus). Estemestaruuksista kotiutettiin ratsastajan suuren suureksi iloksi kultaa!

Syyskuun alussa maastoiltiin mutsin kanssa näin upeassa säässä suomipoikien kanssa

Hetki, jolloin tehty työ maksaa itseään takaisin

Syyskuun lopussa alettiin jo ensimmäistä kertaa klippauspuuhiin

 Lokakuussa käytiin tsekkaamassa tilanne Teivossa. Mitään dramaattista ei löytynyt, oireiden ja ratsastuskuvauksen perusteella piikitettiin molemmat kintereet. Eläinlääkärinä loistava Heidi Elomaa. Tästä syystä oltiin pari viikkoa huoltobreikillä, jonka aikana käytiin Vermossa Jukka Holopaisen hammashuollossa. Sieltä löytyi pientä sanottavaa, ei mitään suurta. Rikun treenitauon aikana kirjoittelin myös oman vastaukseni kuvahaasteeseen, jonka aiheena oli hevosen omistaminen.

Riku hammashoidossa

Tein testausta, että lämmittääkö se kinnersuoja oikeasti. En huomannut lämpöä, joten uhkailuni mukaisesti palautin tuotteen, enkä kokeillut kuinka moneen osaan Riku saa sen :D

Lokakuussa tuli myös jälleen kerran sairaalassa pohdittua, että kuinka suuri ongelma on potilaiden keskenään aloittamat suhteet, kun kuosit on pitänyt tehdä näin hirveiksi...

Marraskuussa palattiin taas hyppyhommien pariin, ja estetuntejen lisäksi kävimme kahden eri valmentajan opissa: Anna Kärkkäinen ja loppukuusta vielä Piia Pantsu. Hyppääminen oli hurjan kivaa, ja Riku aivan innoissaan! Loppukuusta myös keskustelimme Kristan kanssa siitä, millaisia muutoksia Rikun treeniin olisi hyvä tehdä ensi kautta ja estekenttiä ajatellen. Sain ohjeeksi lisätä yhden estepäivän lisäksi yhden voimapäivän, jolloin tehdään kavaletteja, jumppasarjaa tms. Marraskuussa myös pyysin Kristalta apua Rikun ratsastamiseen, kun tajusin, etten saa solmuja auki yksin. Kristan apu oli kullan arvoista! Postaus siihen liittyvistä tunteista täällä. Se, kuinka paljon saamani apu minua ratsastuksessani auttoi, laittoi ajatukset pyörimään ja lopulta tajusin joutuneeni ratsastuksessani negatiivisuuden kehään. Marraskuun lopussa kävin kuuntelemassa Aira Toivolan istuntaklinikkaa ja ratsastamassa robohevosella!

Riku varsin voipuneena Kristan ja sen ensimmäisen session jälkeen

Marraskuussa julkaisin myös lokakuussa Mirellan ottamat kuvat meistä

Lumimyrsky yllätti kesken maastoretken!

Riku auttaa pummitätiä olemaan loistava pummitäti ;)

Robohevosella pidätettä harjoittelemassa

Joulukuussa kirjoittelin perusratsastusdemosta, jota pääsimme seuraamaan kotitallillamme. Kirjoitin postauksen muualla kuin Kaukoidässä valmistetuista tuotteista hevoselle. Kävin myös pyörähtämässä Blogiexpossa ostoksilla. Joulukuu kaikenkaikkiaan oli varsin onnellinen ja mukava hevostelukuukausi. Juuri sellainen, millaisia kaipaa, että jaksaa sitten myös ne hetket, kun mikään ei suju. Vuoden viimeiseksi postaukseksi jäi aivovammatilanteen päivitys.

Alkukuusta käytiin siskon kanssa keikalla. Pohdin pitkään, hyppäisinkö pönttöön. Riku ei kuitenkaan ollut mukana, niin jäi hyppäämättä.

Seuran pikkujoulut

Sisko pääsi nimeämään Rikulle pyykkipoikia :D

JouluRiku joulukisoissa Niihamassa!

Sellainen oli vuosi 2015. Ei ihan sitä, mitä kuvittelin ja toivoin sen olevan - mutta mitäs siitä, ihan hyvä se on näinkin. Mukavaa alkavaa vuotta kaikille!