Hetkellistä riemua talvesta

Riku on ollut lähiaikoina superhyvä ratsastaa. On ollut ihana mennä selkään, kun usein on saanut "vähän niin kuin jatkaa" siitä, mihin viimeksi jäätiin. Iso merkitys oli sillä, että katselin ratsastustani opettajani kanssa videolta, ja sain oikeasti oivalluksia siitä, miltä meno nyt näyttää ja miltä sen tulisi näyttää. Tuntuu, että nyt ollaan taas siinä vaiheessa, kun edetään harppauksin. Nämä hetket, kun siirrytään vähän niin kuin portaalta seuraavalle, ovat niitä, joiden takia tätä lajia jaksaa näin intensiivisesti harrastaa :)

Pääosin treenaukset ovat viime aikoina suoritettu meidän upouudessa, tosi hienossa maneesissa! Maneesin pohja ei ole vielä asettunut, ja sen takia se on pehmeä ja hevosille raskas. Itseä pitää muistuttaa aktiivisesti jään ja pimeyden keskellä, etteivät hevoset voi työskennellä siellä määräänsä enempää, vaan muutakin on tehtävä. Viime viikonloppuna satoi etelään lunta, joka otettiin ilolla vastaan. Suuntasimme Rikun kanssa nauttimaan lumesta. Lumi aiheutti paljon tunteita - villejä vinkaisua, sinkoiluja, ja muutamia aika notkeita pukkeja. Yksi sarja saatiin videolle - videon lopussa siis perä on kevyt, alussa vain vähän hölökkää muuten vain.

Ihanaa, enää kaksi työpäivää ja lauantain todistustenjako ja sitten on LOMA!

 

"Jee, tää on parasta!"

Hetki ennen villiintymistä