Palataanpa vielä viikonloppuun ja alkuviikkoon...

Onpa kulunut aikaa! Ruvetaan kuromaan kiinni...

Viime viikon perjantaina menin siis itse koulutunnille Rikun kanssa. Tunnilla ratsastettiin ilman jalustimia ja tehtiin jopa niin vaikeita asioita, kuin suoraan ratsastamista ja siirtymisiä ;) Olin aivan hapoilla tunnin jälkeen. Harjoituksena teimme siis maneesissamme (18x40m) sellaista harjoitusta, että tulimme metrin uran sisäpuolelle, mutta ratsastimme silti selkeät ja hyvät kulmat. Siirtymisiä teimme aina pitkän- ja lyhyen sivun puolen välin kohdalle. Teimme siis käynti-ravi ja ravi-laukka -siirtymisiä. Tehtävä oli yllättävän vaikea! Tuntui, ettei Riku tiennyt ollenkaan, mihin laittaa jalkansa ja "haki jalanpaikkaa" jatkuvasti. Mutkittelua tuli heti, jos jalat eivät olleen 100% kiinni jatkuvasti. Mistä sitten ne hapot jalkoihinkin... Rikukin oli tunnin jälkeen ekaa kertaa talvikautena hiessä ja vaahdossa kunnolla! Mahtava ja kamala tunti ;)

Lauantaina Rikulla oli tarkoitus olla vapari, mutta koska perjantain treeni oli niin rankka, ajattelin käydä sen kanssa rennolla ja mukavalla kävelylenkillä talutellen. Ei ihan onnistunut ;) Rikulla oli hauskaa ja lenkki oli niin vauhdikas, että tallille palatessa hain vielä juoksutusraipan ja kävin juoksuttamassa Rikua pellolla hangessa. Pellolta tallille kävellessä virtaa ei enää ollut ihan niin paljoa.

Sunnuntaina olikin sitten edessä valmennustunti. Tunnilla teimme väistöjä (tai siis muut tekivät, Riku ei - tästä lisää tuonnempana) ja ihan perussiirtymisiä ja uran sisällä ratsasteltiin taas. Tunti sujui ihan hyvin, Riku pysyi napakassa paketissa lähes koko ajan ja rytmi oli parempi nyt kun aikaisemmin. Laukkakin on saanut ihan selvästi voimaa. Väistöissä tosin tuli märkää rättiä naamalle - mä luulen, että Riku väistää, se siirtyy aktiivisesti sivulle ja siirrytään pisteestä toiseen, mutta yksi väistöön olennaisesti kuuluva asia puuttuu - Riku ei kuulemma astu ristiin :D Se vie jalan eteen, mutta ei ristiin enää siitä. Selkään on vaikea tuntea eroa näiden välillä, ainoastaan ehkä se, että homma on liian vaivatonta kun ristiastuntaa ei ole... No, tähän pitää nyt kiinnittää huomiota.

Maanantaina Riku seikkaili kentällä tulevan maastoilijan kanssa. Lainaan siis Rikua maastoseuraksi tallitutulle. Rikulle ei tee yhtään pahaa liikkua vaikka pari kertaa päivässä.

Eilen tiistaina olin koulutunnilla. Tunnilla teimme vastalaukkaa, käynti-laukka -siirtymisiä, keskiraveja, kokoamisia ja noin yleisesti ratsastimme askellajeja paremmaksi. Riku oli tosi mukava ja minun oli helppo istua selässä. Hyvä fiilis jäi tunnista, sain vaikutettua mukavasti ja hommat tuntuivat helpoilta. Mukavaa vaihtelua siihen, että hampaat irveessä ratsastetaan. Mikä siis sekin on hauskaa, mutta niin... Ähertämisen lisäksi on kiva päästä välillä fiilistelemään.

Tänään Rikua kävi hoitamassa fysioterapeutti. Alunperin minua kiinnosti se, että onko Riku jumissa oikeasta lavasta kun liikkuu mielellään se lapa ulkona. Fyssari soitteli minulle hoidon jälkeen, ja kertoi, että Rikulla oli aika massiivisia lukkoja eri paikoissa. Tuo jo mainittu oikea lapa oli lukossa, lisäksi löytyi lukko ristiselästä (onko se hevosella ristiselkä vai vain risti? No, joka tapauksessa) ja lanneranka oli myös pahasti jumiutunut. Niitä oli kuitenkin saatu hyvin auki ja ero pitäisi tuntua ratsastuksessa välittömästi. Vähän harmitti ja mietin, että olenko nyt jotenkin hangessa tai kokoamistreeneissä onnistunut hevoseni kipeyttämään näin kunnolla. No, täytyy nyt vain seurailla tilannetta. Yksi syy kipeytymiseen saattaa olla myös se, että Riku kaatui juoksuttaessa riehuessaan marrakuussa (?) ja siitä lähtien oli esimerkiksi tuon lavan kanssa ongelmaa. Seuraava hoitokerta on maaliskuussa ja nyt vähän aikaa liikutellaan kevyemmin.