Laitumella meno on ollut hyvinkin liikkuvaista, molemmat sairaslomalaiset (Riku ja suokkiruuna Ressu) ovat saaneet ilmeisesti hieman ilmaa pyllyreikään, koska iloisia juoksenteluita on ollut nyt näkyvissä huomattavasti enemmän kuin ennen. Pääosin pojat kuitenkin ottavat hyvin rauhallisesti - välillä syödään, sitten Rikun personal trainer Ressu käy nippasemassa Rikua takapuolesta ja pojat lähtevät kävelylle.
Ensimmäisen kuntoutusviikon Riku käveli. Koska herralla oli ratsastaessa vauhti kovin päällä, päätin kuitenkin, että en kaikista pahimmilla sadesäillä kävelytä selästä käsin. Laitumelta matkaa tallille on noin 1,5 kilometriä savipohjaista pellonreunaa, joten laskin, että riski sille, että Riku teutaroidessaan liukastuu ja reväyttää jalkaansa enemmän, kasvaa.
Eilen ravasinkin sitten jo selästä käsin. Kävelin ensin kentälle, jossa ravasin molempiin suuntiin muutaman kierroksen, enkä kyllä saanut millään ilveellä haistettua mitään ontumaa. Niinpä lähdin sitten vielä maastoretkelle tallilta, ja kävinkin ihanalla käynti-ravi -maastolla. Matkan aikana hymy oli huulilla vakiona, mä olen niin onnellinen, että mulla on tämä hevonen!
Rikun polvi näyttää tosin edelleen todella turvonneelta, ja se on lämmin. Tästä hieman hysteerisenä varasin sille jo valmiiksi ensi viikolle klinikka-ajan Tampereelta. Perun sen sitten, jos turvotus laskee loppuviikon aikana.
Tässä vaiheessa eniten harmittaa se, etten saanut otettua silmää käteeni jo kunnolla viikonloppuna, ja huomattua, mistä jalka oikeasti turvottaa. Tuijotin niin hysteerisenä hankkarin yläkiinnityskohdan (polveen nähden minimaalista) turvotusta, että ensimmäiset kolme päivää kylmättiin sitten käytännössä väärää paikkaa 5-6 kertaa vuorokaudessa. Hyvä minä, taputitap päälaelle!
 |
| Nyt on kylmätty sitten huolella jännettä. Oikea vammakohta kylmäyssuojan yläpuolella. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti