Mutta sitten toisaalta, olen nyt päättänyt suojella itseäni. Suojella siltä, että avoimuuttani, sitä, että olen kirjoittanut jaksamisestani ja sairaudestani tänne, käytetään hyväksi. En halua enää lietsoa tilannetta, jossa kuulen minusta puhuttaneen, että käytän vammaani tekosyynä kaikkeen, muunmuassa siihen, etten osaa ratsastaa, voi käydä töissä tai en jaksa kuten ennen. Erityisen kipeää tekee, kun näitä ihmisiä löytyy yllättävän läheltä, ei vain tuntemattomista.
Ihmiselle, joka ei muuta toivoisi, kuin saavansa taas olla kuin ennen, jaksaa kuin ennen, tehdä rakastamaansa työtä kuin ennen, se tuntuu uskomattoman loukkaavalta.
Päätin joskus, että bloggaan siihen asti, kun se tuntuu pääsääntöisesti kivalta. Nyt se ei valitettavasti enää tunnu. Tämä siis lienee yhden aikakauden loppu.
Voinnistani ja minun ja Rikun lähiaikojen kuulumisista voin ilolla kertoa seuraavaa: vointini on parempaan suuntaan, ja palaan näillä näkymin vihdoin syksyllä töihin! Rikun ja minun treenit sujuvat hienosti, ja tähän pariin kuukauteen on mahtunut monia onnistuneita esteratoja - muun muassa ensimmäinen 0vp 90cm!
Alla video Rikun iloisesta laukanvaihdosta reilu viikko sitten Jokimaan kisoissa :D
Ja se meidän ensimmäinen 0vp 90cm helmikuun lopulta:
Ihanaa kevättä ja alkavaa kesää kaikille! Olen teille lukijoilleni ja blogiystävilleni niin kiitollinen kaikista kommenteista, keskustelusta ja tsempeistä, joita olen vuoden aikana saanut. On ollut voimaannuttavaa saada jakaa tämä aika teidän kanssanne.
Voi sentään, ei tästä voi tykätä! :( Blogisi on ollut ihan lemppariluettavia. Mutta ymmärrän tilanteen oikein hyvin. Itsekin olen monta kertaa miettinyt mitä kaikkea voi blogiin kirjoittaa, ja mitä "annettavaa" on blogin kautta. Se jää nähtäväksi mihin ratkaisuun tässä itse päätyy.
VastaaPoistaHurjasti tsemppiä paranemiseen, ja kai päivittelet kuulumisia vielä instan puolelle? Toivottavasti törmätään vaikka kisoissakin jossain kohtaa. :)
Joo, tämä oli kyllä yllättävän vaikea päätös itsellekin nyt... Mutta kun tässä on tullut nyt muitakin muutoksia tähän kevääseen, me nimittäin vaihdetaan Rikun kanssa tallipaikkaa, tuli sellainen aika, että pitää todenteolla punnita, antaako tämä homma niin paljon kuin ottaa.
PoistaKiitos tsempeistä! Päivittelen instaa edeltävään tahtiin, eli siellä jatketaan. Toivottavasti törmäillään!
Voi ei! Yksi lempiblogeistani.. :(
VastaaPoistaYmmärrän kuitenkin päätöksesi, todella kurja juttu!
Toivottavasti kuitenkin törmäillään joskus jossakin!
Joo, joskus pitää vaan päättää, mikä riittää :) Täytyy suunnitella törmääminen, jos ei suunnittelematta järjesty!
PoistaMälsää! Oletko miettinyt että pitäisit blogia vain kutsutuille lukijoille? On aivan liian vähän aikuisten rehellisiä blogeja joissa ollaan rehdisti kesken ja joissa uskalletaan sanoa myös kun ei suju tai ei osaa. Kurjaa että yksi parhaimmista jää pois. Mutta toki ymmärrän senkin että joku raja paskansiedollakin on. Häpeäisivät, ihmiset.
VastaaPoistaMä oon miettinyt nyt tosi paljon tota vain kutsutuille kirjoittamista, ja pidän sitä ehdottomasti yhtenä vaihtoehtona! Pitäisi nyt tutustua enemmän, että miten se toimii ja tekeekö se lukemisesta kuinka paljon hankalampaa - yksi syy, miksi olen jaksanut blogata, on ehdottomasti se keskustelu, mitä täällä pääsee käymään :)
PoistaKomppaan Sannaa. On ollut tosi kiva lukea blogiasi.
VastaaPoistaMinäkin ymmärrän sun ajatukset ja päätökset blogista! Pakko kyl myöntää että sun blogia on ollut kiva lukea ja harmi juttu että päätit lopettaa :) Mutta tietysti se on sun päätös :) Ihanaa kevättä ja kesää ja tsemppiä syksyllä töihin!
VastaaPoistaTodella harmillista! Blogiasi on ollut todella mukava seurata mutta ymmärrän päätöksesi :)
VastaaPoistaHarmillista! Mutta ymmärrettävää.
VastaaPoistaOlen saanut blogistasi arvokasta vertaistukea. Tuon alun kuvauksesi siitä, miten ne puheet tulevat läheltä ja kuinka se vasta kipeää tekeekin, osuu niin syvälle kipeisiin kohtiin omassa sydämessä, ettet uskokaan. Sitä on loppujen lopuksi tässä maailmassa pelottavan yksin juuri silloin, kun siihen vähiten on resursseja.
Voimia jatkoon ja aurinkoa kesäänne!
Harmi :(
VastaaPoistaTsemppiä jatkoon teille!
En aiemmin ole blogiasi lukenut vaan vasta nyt jonkun linkin kautta löysin. Meno videolla oli mielestäni hyvää. Tsempit jatkoon ja kaikkea hyvää, hienosti te menette!
VastaaPoistaVoi mikä harmi! Olen intohimoinen tätiratsastaja ja olet blogisi kautta antanut suuren inspiraation omalle harrastukselleni. Ikävää, että olet törmännyt pahansuopiin ihmisiin ja erityisen ikävää, että niitä on ollut lähipiirissäsi. Toivon Sinulle ja Rikulle kaikkea hyvää ja ehkä ihmissuhderemonttikin olisi paikallaan. Joskus on parempi tehdä selvä pesäero pahaa mieltä aiheuttaviin ihmisiin. Seiso ylpeänä kauniin hevosesi rinnalla. ❤️
VastaaPoistaLähtökohtaisesti rumaa kirjoittelua nähdessäni ajattelen että se kuitenkin kertoo lähinnä siitä kirjoittajasta (matala älyllinen kapasiteetti) ja jonkinlaisesta tunnevammaisuudesta tms. Mutta vaikka kuinka koittaisi olla sellaisen yläpuolella, ei kukaan määränsä enempää kestä. Mun mielestä on ollut tosi arvokasta se, että olet kertonut onnettomuudesta. Juuri katsoin toista blogia jossa kaikissa kuvissa ilman kypärää... huoh.
VastaaPoistaTodella paljon tsemppiä! Tämä on kiva blogi.