Huonompi jakso

Viimeiset päivät, viikot, ovat olleet vaikeita. Tallilla hommat ovat sujuneet tuttuun tapaan ja ratsastus on tosiaan tuntunut pätkiä oikeinkin hyvältä. Eilen hyppäsin pitkästä aikaa hyvällä itsetunnolla "esteenkokoista" rataa, ja viimeiset koulutunnit ovat olleet onnistumisia täynnä.

Tallin ulkopuolella asiat eivät juuri suju, eivätkä ota edistyäkseen. On paljon huolta ja surua. Pyrin pysymään positiivisena ja roikun rutiineissa kiinni sen verran, mitä jaksan. Rikun karvan tuoksussa, Rikun tuttuudessa ja siinä, ettei Rikun kanssa tarvitse puhua. Kannan kissaa sylissä ja kävelen koirien kanssa metsässä, ja toivon, että tilanne helpottaa. Että olo helpottaa. Että jaksan taas olla enemmän minä, enemmän läsnä.

Tiesin, että kuntoutumiseen tulee kuulumaan myös näitä pätkiä. Silti tilanteen väsyttävyys ja rankkuus pääsi vähän yllättämään. Pitkästä aikaa mietin, että jaksanko.

Mutta kyllä mä jaksan. Ja kun tästäkin tuuppaan itseni lävitse, olen taas vahvempi.

Blogi jää hetkeksi kirjoitustauolle. Käytännössä palaan sen pariin, kun voimat tulevat takaisin. Kiitos teille, kun olette kulkeneet mun mukana tätä matkaa, jatketaan sitä yhdessä ihan kohta. Voi olla, että jo muutaman päivän päästä, tai muutaman viikon kuluttua.

TRS Drive In 14.2.2016. Kuvat: Pilvi Vähämäki

"No jos nyt vähän jalka unohtuu..."

"Parasta just nyt." Ja usein muulloinkin.