Heipähei. Tämä on minun ikioma tosi surkea hevosplokini. Oikeastaan tämän ei ole tarkoitus olla hevosblogi, vaan tämän on tarkoitus olla treenipäiväkirja, johon kirjailen omia mietteitäni treeneistäni. Aiemmin kirjoitin nämä treenivihkoon tallilla, mutta nykyään olen tullut niin harmittavan laiskaksi, etten jaksa sellaista harrastaa. Vihkoon raapustan nykyään lähinnä sitä kuka liikutti ja mitä noin suurin piirtein tehtiin. Tarve on toki sillekin, mutta syvempi analyysi kehittymisestä ja kehittymistarpeista jää tekemättä. Yritetään sitä siis täällä.
Olen siis Anne, 25-vuotias arkitöissä opettajana harrastustani rahoittava nuori sennuratsastaja. Noin kuukausi sitten ostin itselleni oman hevosen, joka on minulla aivan liian hyvä, eli sinänsä loistava treenikaveri. Riku on seitsemän vuotias suomenhevonen, jolla on kisattu esteillä metriä. Kouluratsastuspuolelle löytyy liikettä, mutta aiemmat omistajat olivat hyvin estepainotteisia, joten kisattu ei ole koulussa sen enempiä, joitain alue- ja kansallisia startteja kyllä löytyy. Viime lokakuun lopusta minulla oli ylläpidossa yhden ratsastuksenopettajistani suomenhevosruuna Timo. Timon kanssa kisasimme tällä kaudella He B-A tasolla seurakilpailuissa ja kävimme myös puksuttamassa yhden He B- tasoisen aluestartin. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että sain lainata itselleni mahtavaa kouluhevosta. Timo siirtyy takaisin omistajansa käyttöön elokuun loputtua.
Pitemmittä puheitta itse aiheeseen. Tänään hyppäsimme oman tallimme aluekisoissa 80cm korkean seuraluokan. Olen vasta tänä kesänä oikeastaan alkanut uudelleen hypätä ja Rikun tultua elämääni olen saanut paljon rohkeutta esteratsastukseen, joka siis todellakaan ei ole vahvinta alaani. Viime viikonloppuna kävimme hyppäämässä lähitallilla 60cm & 80cm radat, joissa molemmat radat olivat aika hyviä. Kasikympissä tosin kielsimme ulos viimeiselle esteelle, kun Riku päätti vähän jallittaa minua muka "pelkäämällä" aaltoestettä. Hups, näitä sattuu!
Aamulla siis suuntasin tallille ihan järkyttävä jännitys mahassa pyörien. Kävin kävelemässä radan ja auttelin vähän kisajärjestelyissä. Sitten Riku laitettiin kuntoon ja itse kävin vielä kerran kävelemässä radan sillä aikaa kun Rikua kävelytettiin. Kun sain radan käveltyä paniikki alkoi olla jo aikamoisissa mittasuhteissa... Joten oli oikea aika siirtyä selkään. Verryttelin ensin molempiin suuntiin ravissa ja laukassa. Riku oli kivan napakka ja vastasi pohkeeseen hyvin. Kävelin hetken ja kertailin rataa mielessäni. Sitten nappasin ohjat ja hyppäsin pystyesteen muutamaan kertaan. Suunnanvaihdon jälkeen hyppäsin okserin ja pystyn. Kävelin hetken ja katselin meneillään olevia suorituksia. Lopulta vielä yksi hyppy ja radalle odottamaan omaa vuoroa.
Edellisen ratsukon tehdessä suoritustaan kävimme Rikun kanssa katsomassa radan mahdolliset "möröt". Riku ei tuntunut niistä välittävän ollenkaan. Ei muuta kuin radalle siis! Ensimmäinen este oli ehkä todellisuudessa noin 65cm korkea ja jännitin hieman ennakkoon, että potkaiseeko Riku sen mennessään alas, kun on niin pieni. Se jäi kuitenkin pystyyn. Kakkoseste sitten heti tippuikin, kun jäin suuhun liikaan kiinni ja ratsastin estettä kohti kässäri päällä. Kolmosesteelle oli kakkoselta aika tiukka kaarre, ja kaarre tappoi laukan ihan kokonaa. En jostain syystä saanut tälle asialle tehtyä mitään kaarteessa, vaan päätin sitten ruveta tyrkkäämään suoraan kohti estettä... Rikulta meni askeleet sekaisin ja se ei onnistunut enää hyppäämään estettä, vaan lähes liukui sen sekaan. Hyvä minä. Sillä aikaa kun estettä korjattiin sain ajatukseni sen verran kasaan, että tajusin nostaa Rikun naaman ylös ja ratsastaa laukkaa eteen. Rata sujuikin loppuun mallikkaasti ja virhepisteittä. Tuloksena siis 8 virhepistettä, jotka otan kaikki omiin nimiini. Olen kuitenkin tyytyväinen sinänsä, että tuon karmivan alun jälkeen sain koottua ajatukset ja ratsastettua. Kyllä tämä tästä, treeniä vaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti