Huomaan, että jos voin valita, jätän lähtemättä maastoon. Viikonloppuna mietin, että koska tällä viikolla pääsen joinain päivinä lähtemään omien järjestelyjen kautta aikaisin töistä, menen maastoon vasta alkuviikosta. Tänään, kun maastopäivä tuli, mietin, että tarvitseeko sinne maastoon nyt välttämättä lähteä, kun lauantainakin tuli niin hyvä liikutus hangessa ja Riku sai siellä villitellä ;) Lopulta sain suostuteltua itseni ensin ylipäätänsä tallille (tallille lähdössähän ei siis ole ikinä ongelmaa, jos ei tarvitse mennä maastoon...), sen jälkeen hakemaan hevosen tarhasta ja sitten vain miettimättä varustamaan sen ja selkään.
Tarkoitus oli käydä kiipeilemässä maastossa mäkiä käynnissä. Rikulla oli sitten ihan erilainen suunnitelma ;) Lenkin alku oli jännittävä, koska ensin tuntihevoset pääsivät ihan vierestä laukkaamaan sisään talliin (ne siis päästettiin tarhasta meidän vierestä kun kävelimme ohitse), sitten maneesin katolta tiputettiin jollain raaputtimella lunta ja lopulta jouduimme ohittamaan rantatiellä kaivinkoneen joka repi jotain asiaa X maasta. Nämä yhdistettynä puuskittaiseen voimakkaaseen tuuleen toivat meidän lenkille varsin lentävän lähdön...
Metsässä olikin sitten peuroja, moottorisahalla puita kaatavia miehiä ja hiihtäjiä. Sain kokea hienoja pukkeja, laukkaspurtteja ja hätkähdyksiä. Ei varsinaisen rentouttava reissu (todellakaan...), mutta hengissä selvittiin! Se on kai se pääasia...
Kuulostaapas aika hurjalta maastolta. Itsellä on menossa Tahvon sairasloman jälkeinen maastoon tottuminen. Tahvo pistää hanttiin minkä ehtii kun yksin lähdetään maastoon. Ihan uusiin maisemiin Tahvo tuntuu paremmin lähtevän, mutta tämä täti menisi mieluummin tuttua ja turvallista pikkutietä..
VastaaPoistaTsemppiä teille maastoiluihin ja muihin juttuihin!