maanantai 31. joulukuuta 2012

Vuoden viimeiset villittelyt

Tänään olin sitten vuoden viimeistä kertaa Rikun selässä. Tallireissu alkoi ihanasti, kun Riku ensimmäistä kertaa hörisi mulle tarhasta! Vihelsin siis autosta noustessani, ja Riku hörisi pitkään ja hartaasti ja tuli portille. Jos haluaisin olla realisti, sanoisin, että Riku enemmänkin ehkä hörisi lähenevän ruoka-ajan takia, mutta koska realismi on rumille, olen sitä mieltä, että Riku ihan selvästi hörisi sen takia, että minä tulin. Niin varmaan ;)

Kävimme Rikun kanssa kävelemässä alkukäynnit rantateillä ja sen jälkeen suuntasimme alakentälle. Laukkailin, ravailin ja jumppailin eteen-alas rennosti. Riku oli iloinen ja energinen. Oikein ihana lopetus ihanalle hevosvuodelle - mulla tosiaan on maailman paras hevonen.

Ensi vuoden tavoitteet:

1. Tasaisia, rikkeettömiä ja kokoamisasteeltaan riittäviä HeA-luokkia.
2. 80cm esteluokkia hyvällä sykkeellä.
3. Maastoilua ja rentoutumista maastossa.
4. Opetan Rikun kumartamaan kun vedän sitä korvasta ;)

Mä olen maailman onnellisin, kun mulla on näin mahtava hevonen. Ihanaa vuotta 2013 kaikille! 

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Hangessa!

Tänään kävimme Rikun kanssa painelemassa hangessa. Vauhtia oli alkuun vähän turhan paljon, mutta kyllä se nopeasti sinne nuoskaumpihankeen hävisi ;)

Muutama kuva (!) päivän tunnelmista. Selässä on Michelin-ukko, mutta on se ratsukin saanut ratsunmuotoja mukavasti lisää :)



lauantai 29. joulukuuta 2012

Lomaviikko

Keskiviikkona kävimme äidin ja systerini kanssa tallilla. Systeri ratsasti tuntiponilla, jonka kanssa laukkasi iloisesti. Hyvä sis! Mutsi ratsasti Rikun, tekivät ihan tavallisen kevyen ratsastuksen. Liikettä tuli vajaan tunnin verran. Illalla kävin Rikun kanssa vielä estetunnilla. Koutsi piti esteratsastuksen teoriaa samalla kun minä hyppäsin esimerkkinä - tosin en niin kovin esimerkiksillisesti ;) Hyppäsimme Rikun kanssa pientä sarjaa ravilähestymisellä ja pysty-okseri linjaa (16,5m). Sujui mukavasti, vaikka välillä tuli valtavia jellonahyppyjä ;)

Torstaina kävin koulutunnilla. Tunnilla teimme pysähdyksiä ravista, vastalaukkaa ja ihan perustyöskentelyä. Kaikki muu sujui paitsi nuo pysähdykset, niissä "lösähdän" juuri ennen pysähdystä niin, että pysähdyksistä tulee tosi huonoja ja ikinä ei mene tasan. Noin muuten sujui hyvin, varsinkin laukka oli laadukasta, tahdissa ja kivassa muodossa.

Perjantaina Rikulla oli vapari ja se sai kengät jalkaansa vihdoin. Onneksi kengittäjä on niin hyvä, harmittaa vähän vähemmän se, että hän on niin kiireinen, että on vaikea saada paikalle ;)

Tänään liikuimme taas mukavuusalueen reunoilla ja lähdin maastoon. Kirpakka pakkassää ja selän päällä ollut loimi (Riku ei tykkää oikein siitä, että mikään osuu peppuun...) kevensivät takapäätä sen verran, että pukkeja tuli. Muistin kuitenkin pitää pään ylhäällä aina ravissa ja laukassa, joten pukkeihin ei tullut kunnon voimaa. Tunnin verran käytiin hangessa talsimassa, ja takaisinkin tullessa oli liikaa energiaa, olisi varmaan pitänyt käydä vielä toinen lenkki... Omat varpaat vain luovuttivat leikin aikaisemmin.

perjantai 28. joulukuuta 2012

"Niin näin alamäessä, ylämäessä ei ollenkaan..." eli (kisa)vuosi 2012!

Milja teki omaan blogiinsa tosi kivat postaukset vuoden huippuhetkistä ja niistä vähemmän huipuista ;) Mä matkin vähän ajatusta ja käyn tän kauden kisa kisalta lävitse. Huhhuh!

Tammikuu:

Kisakauden avasimme Timon kanssa 29.1.2012 Sammalistossa harjoituskoulukisojen rapsakassa pakkassäässä. Tämä kisakerta menee kategoriaan neutraali. Luokkana oli K.N.-special, prosentteja rapisi 61,8% ja olimme kuudesta osallistujasta kolmansia. Rata oli ihan ok, tosin ratsastin huolimattomasti ja Timo kadotti kaiken eteenpäinpyrkimyksensä sillä hetkellä kun tuomarin pilliin vihellettiin ;)

Maaliskuu:

Kisakautta jatkoimme sitten oman seuran ja tallin seurakoulukisoissa 4.3.2012. Tuolloin starttasin oman ennätykseni ratsastettavien ratojen määrässä yhden päivän aikana: starttasin Timolla B:n ja A:n ja tuntihevoslempparillani Lissulla C:n ja B:n. Päivään mahtui niin huippuja kuin mahalaskujakin, niistä luettelo seuraavaksi:

Huiput:
- Muistin kolme rataa, ainoastaan viimeisellä radalla tuli pikku moka, jonka huomasin ennen kuin tuomari ehti viheltää pilliin - käännyin alkutervehdyksen jälkeen väärään suuntaan.
- Lissun C meni hienosti, ihana Lisbeth <3!
- Timon kanssa sain A:han tsempattua hienosti.

Mahalaskut:
- En ratsastanut Lissua B:ssä niin kuin tunneilla, vaan jäin matkustamaan, jolloin muoto valui auttamatta liian alas.
- Timon kanssa ratsastin niin huolimattoman ja HUONON B:n, että sain oikeutetusti tuomarilta (= ratsastuksenopettajaltani) kisojen jälkeen "tunnin turpaan" eli hieman palautetta...

Aulanko 4.3.2012 Lissun kanssa HeC-luokan voitto (66,25%), Timon kanssa kakkossija B:stä (67,60%) ja ykkössija A:sta  (64,4%)
Huhtikuu

Huhtikuun ensimmäisenä päivänä suuntasimme Timon kanssa Tuusulaan JOKERA:n seurakisoihin. Ratsastin HeB:n ja HeA:n. Luokat ratsastettiin käänteisessä järjestyksessä, joka sopi meille hyvin. Tuuppasin A:n verkan ja radan kangilla, joka sai aikaan kivan kokoamisasteen, joka säilyi B:ssä hyvin. Kisoista ei ole tuloksia missään jäljellä, joten en tiedä prosentteja. B:ssä tuli kuitenkin rusetti ja muistan olleeni hyvinhyvin onnellinen, joten kyllä tämä reissu onnistumisiin menee.

JOKERA seurakoulu 1.4.2012

Huhtikuun puolessa välissä kävimme Hollolassa Korpikylän ratsastajien seurakisoissa. Menin Timon kanssa HeB:n ja HeA:n. HeB oli minulta todella huonosti ratsastettu, epävakaassa muodossa, huolimattomasti ja ilman kunnon tahtia tai eteenpäinpyrkimystä. Prosentteja tuli 59,00% ja sillä viides sija. Kiukuttelin trailerilla, että en taatusti lähde hakemaan ruusuketta kun meni niin päin takalistoa :D Ihan kamala rata. A:han sitten tsemppasin kunnolla ja sain ratsastettua sellaisessa rytmissä ja muodossa, missä se B olisi pitänyt ratsastaa... Olin rataan tyytyväinen, vaikka prosentteja ei tullut kuin 54 ja risat - kokoamisaste ei tosiaan ollut riittävä. Mutta kaikki tehtävät suoritin täsmällisesti. Eli siis samoihin kisoihin liittyi rusetti ja huono rata ja lähes ala-arvoiset prosentit ja hyvä rata ;) On se kouluratsastuksen maailma kummallinen!

KopRa seurakoulu, 59%

Huhtikuun lopussa kävimme vielä pyörähtämässä Mäntsälän ratsastajien seurakoulukilpailuissa. Nämä kilpailut olivat ehdottomasti yhdet kauden onnistuneimmista! Timo oli älyttömän iloinen ja reipas oma itsensä ja minä ratsastin todella hyvin. B:ssä sijotuimme kovassa seurassa neljänsiksi (62,8%) ja A:ssa ratsastin parhaan A:ni ikinä Timon kanssa. Prosentteja tuli vaatimattomat 55,7%, mutta sillä irtosi silti sijoitus luokan keskivaiheilta. Olin äärettömän tyytyväinen.

MänRa seurakoulu

Toukokuu:

Toukokuussa kävimme Timon kanssa surkealla reissulla Nastolassa. Ratsastin ihan kamalat radat, joita en halua ruveta sen enempää erittelemään, totean vain, että onneksi oli buffetissa hyviä mokkapaloja, muuten olisi itkettänyt ;) B:stä vielä sija 12/34, mutta A:sta sitten hieno jumbosija. Jonkunhan se on oltava viimeinenkin!


Kesäkuu:

Alkukuusta kävimme pyörähtämässä Nokialla aluekoulukisoissa. Ratsastin helpon B:n ohjelman, joka meni tasaisesti putputtaen ihan kivassa mallissa. Mitään wow-fiiliksiä ei jäänyt ennen kuin sain kuulla, että sain ekan aluesijoitukseni! Sija 7. ja vihreä ruusuke.

Nokian ratsastajien aluekoulukisat

Kesäkuun puolessa välissä kävimme Timon kanssa Alaspäässä surullisen kuuluisissa "lätäkkökisoissa" ;) Eli siis ratsastin kaksi huonoa rataa rankkasateessa. Timo ei halunnut ravata eikä laukata, kun oli märkäääää ja se näkyi sitten suorituksessa. B:stä prosenteiksi rapiat 60%, sijoitus 9./27 ja A:ssa rapiat 57%  ja 4./11.

Heinäkuu

Heinäkuussa kävimme Timon kanssa Hollolassa reissun, joka olisi saanut jäädä tekemättä. B meni vielä ihan ok, prosentit 63% ja rapiat, mutta A:ssa otettiin sitten meidän toinen jumbosija. Jes. Tuomari oli muuten sama kuin Nastolassa ;)


Elokuu

Ostin Rikun heinäkuun viimeisenä päivänä, ja aloitimme kisauramme ensimmäisen estetuntimme jälkeen 4.8. oman tallin harjoitusestekisoissa. Hyppäsimme 50-60cm esteluokan, jossa kaikki nollan saaneet saivat rusetin. Puhtaasti meni, hieno Riku!

4.8. harjoitusestekisat 50-60cm

Yhden viikonlopun vietimme Valkeakoskella. Ratsastin Rikulla ensin kaksi koululuokkaa, C:n ja B:n. Molemmat menivät kivasti, oli ihana ratsastaa hevosella, joka liikkui omalla moottorillaan ja oli iloisesti hommissa. Tuloksena kaksi rusettia.

HeC 65,7% ja HeB 63,2%
Seuraavana päivänä suuntasimme sitten estekisoihin. Hyppäsimme 60cm ja 80cm luokat. Tämä reissu menee oikeastaan onnistuneisiin ihan kokonaisuudessaan, vaikka rusetteja ei tullut. Riku oli kamalan kiva verkassa ja käyttäytyi fiksusti koko reissun, vaikka mua jännitti ihan kamalasti. 60cm radalla Riku potkaisi vikan esteen nurin ja 80cm radalla otettiin kaksi kieltoa kamalan pelottavalle ;) aaltoesteelle. Ei ole varmaan mun esteheppani nähnyt IKINÄ sellaistakaan estettä ;) Hauskaa oli silti.

Seuraavana viikonloppuna hyppäsin omissa aluekisoissa 80cm luokan. Tuloksena kahdeksan virhepistettä, jotka kaikki menevät totaalisesti ratsastajan piikkiin - ei näin. Yksi puomi alas ja yksi esteen sekaan tyrkkäys - hevosella oli ihan hyvä askel, mutta mun oli vaan pakko tyrkätä se epätasapainoon estettä lähestyessä... Huhhuh. Samana viikonloppuna putputin myös oman tallin harkkareissa helppo B:0 -ohjelman. Tuloksena rusetti ja paljon pyyhkeitä tuomarina toimineelta ratsastuksenopettajalta.

Omat harkkarit


Syyskuu

Syyskuu alkoi taas JOKERAn kisoissa. Nämä kisat menevät sinne onnistuneisiin flow-hetkiin. Ratsastin kaksi B-luokkaa, joista toisesta tuli voitto ja toisesta kakkossija. Riku oli iloinen ja pörheä ja pukitteleva. Hieno hevonen, tuomarinkin mielestä. Ja pääsin myös ensimmäistä kertaa ratsastamaan Kaija Borupin arvostelemana!

K.N. -special 66,6% ja B:0 65,2%

Seuraavana viikonloppuna startattiin Rikun kanssa meidän ekat aluekisat. Se oli yksi varsinainen mahalasku ratsastajan osalta - hevosen takapää jäi talliin ja ratsastajan ajatukset seilasivat ihan muualla. Hyvä hevonen pelastaa paljon - tuloksena vähän reilu 60% ja ekojen ei-sijoittuneiden joukossa. Mutta mitään kunniaa en voi itselleni ottaa.

Syyskuun lopussa pyörähdimme vielä Korpikylän ratsastajien kisoissa. Luokat ratsastettiin käänteisessä järjestyksessä. Olin aika tyytyväinen meidän A:n rataamme, josta prosentteja reilut 58 ja sijoitus 6./15. Ratsastin koko radan veitsi kurkulla, mikä näkyi siinä, että sain Rikusta enemmän liikettä irti kuin ikinä. Toinen rata menee sitten kauden ihmeellisimpien ratojen joukkoon... Alku oli hieno, arviointi pelkkää 7-8. Ja kesken ohjelman avokahviossa (välittömässä yhteydessä maneesiin) meni jotain rikki ja Riku lähti. Olen ylpeä siitä, että sain ohjattua kaikki loput liikkeet oikeassa järjestyksessä, mutta harmitti se, että mitään tahtia en saanut enää ratsastettua takaisin. Tuloksena vähän reilut 60% ja neljäs sija. Ja kyllä harmitti hakea rusettia.

Katastrofi B - sekoilua Hollolassa
Lokakuu

Lokakuun alkupuolella kisailtiin meidän seuran estemestaruuksista. Tuo päivä jäi mieleen hienona onnistumisena - hyppäsin 70cm ja 80cm luokat enkä ollut yhtään niin ahdistunut kuin olisin voinut olla! Muistoksi saatiin kotiin ekasta luokasta rusetti, tokassa luokassa jäätiin valitettavasti mitaleja jaettaessa sille neljännelle paikalle ;)

Eka "oikea" esterusetti lähes kymmeneen vuoteen!
Lokakuun loppupuolella hankin sitten taas tärkeitä oppirahoja. Riku raspattiin ja sen suusta löytyi valtavia piikkejä. Se oli koko viikon huono suustaan, mutta koska se ei ollut lauantaina enää niin huono kuin aikaisemmin, päätin lähteä sunnuntaina kisoihin. Olisi pitänyt jäädä kotiin. Riku vastusti kättä (ei mikään yllätys kun kerran suuhun sattui...) ja oli tosi haluton. Molemmista luokista pikkasen alta 60% tulokset ja kotiin miettimään, että pitääkö sitä hevosta kiusata vain siksi, että itse tahtootahtoohaluu kisoihin...

Marraskuu

Marraskuussa ratsastettiin meidän seuran seuranmestaruudet kouluratsastuksessa. Varsinaisena mestaruusluokkana kisattiin B:0, jonka radan ratsastin taas aivan päin peetä. Tuomari kuitenkin palkitsi Rikun  yritteliäisyyden prosenteilla 66%, luokkavoitolla ja sennukullalla. Itselleni en ota kunniaa. Sen sijaan A:n ratsastin hyvin ja liitelimme Rikun kanssa prosentteihin 63,9%. Hieno Riku!

Omat seuranmestaruudet - luokkavoitto ja sennukultaa
Loppukuusta kävimme vielä Rikun kanssa hyppäämässä lähitallin harkkariestekisoissa 50-60cm luokan. Hyvin meni, Riku käyttäytyi mallikkaasti ja kuskille jäi hyvä mieli.


Tässä siis pikakelaus meidän kisavuoteen. Tokihan tähän vuoteen mahtui hirveästi muutakin, pääasian tietysti maailman parhaat hevoskaupat ja ihanan Rikun saaminen mun päiviä sulostuttamaan. Ensi kaudella uudet kujeet!

Vuosi 2012 rusetein

tiistai 25. joulukuuta 2012

Vierailevia tähtiä

Onpa outoa - en ole kahteen päivään ollut Rikun selässä, vaikka tallilla olenkin pyörinyt oikein urakalla.

Maanantaina eli jouluaattona teimme vakitalliporukalla aamutallin "lahjana" tallimme omistajalle. Aikaa meni tunnin verran, kun isolla porukalla touhuttiin. Itse ehdin jopa laittaa tuossa ajassa kaksi loimea päälle, kahdet tarhasuojat jalkaan, tarhata yhden hevosen, siivota neljä karsinaa ja lakaista vähän käytävää ;) Sitten oli todettava, että hommat oli jo tehty, ei kun aamupalalle. Sieltä lähdin sitten itse joulupuurolle kotiin, kun Rikun toinen entinen omistaja lupasi ratsastaa Rikulla. Menivät kuulmemma ilman satulaa iloisessa joulutunnelmassa. Myöhemmin Riku oli toiminut vielä opettajani "maastoratsuna" hyvin rauhallisella käyntimaastolla kun hevoset loppuivat kesken. Itse kävin syöttelemässä Rikulle myöhemmin vielä jouluporkkanat.

Tänään Hippologiblogin Kati kävi hyppäämässä Rikulla. Rakensimme maneesiin sarjan ravilähestymisellä ja kaksi yksittäistä estettä, toisen diagonaalille ja toisen pitkälle sivulle uran sisälle. Riku hyppäsi hienosti ja iloisesti pienen ratamme, sarjan okseri taisi olla metrinen ja yksittäiset esteet n. 90cm. Ei ongelmaa ja pari pientä pukkiakin löytyi ;) Ihana hevonen.

Juttelimme Katin kanssa Ruotsin kouluohjelmien eroamisesta Suomeen verrattuna. Lähinnä itseäni kiinnosti siis Helpon A:n ja Vaativan B:n väliin lisätty Vaativa C. Kati on kirjoittanut kyseisestä luokasta omassa blogissaan tässä merkinnässä. Minun mielestäni Suomessakin pitäisi ehdottomasti olla Vaativa C -luokka! Näin olisi minullekin jotain tavoitetta vielä sen jälkeen, kun HeA on saavutettu, VaB on nimittäin turhan kaukainen haave.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Tuuppausta

Torstaina olin tosiaan taas koulutunnilla. Ratsastimme taas itsenäisesti silmän alla. Minä olin ehtinyt mukavasti kahden yön yli miettiä, että miten mä korjaan sitä Rikun vinoutta ratsastamalla, ja saanut aikaiseksi siis muutaman suoristavan harjoituksen. Tein siis työskentelyvaiheessa vasta-asetusta ympyrällä siihen vasempaan kierrokseen, jossa Riku jää helposti kulkemaan kaula ylitaipuneena ja lapa oikealla. Tein tässä kierroksessa myös avoja ravissa ja laukassa. Toiseen kierrokseen tein sitten voimakasta myötäasetusta johtavalla ohjalla (kaula tuppaa jäämään sinne vasemmalle edelleen) ja sulkuja ravissa sekä avoja ravissa ja laukassa.

Opettaja otti minusta pikkaisen videokuvaa, ja voi vau! Omat virheet toki sieltä hyppäsivät voimakkaimmin silmille, mutta hevonen näytti hyvältä - korkea, hieno muoto. Ja laukka ei näytä ollenkaan niin nelitahtiselta kuin tuntuu, opettaja selitti sen liittyvän jotenkin rakentumassa olevaan kunnolliseen liitovaiheeseen. Tuli todella hyvä mieli tuosta videosta.

Perjantaina Riku vapaili kun mä ravasin komeettana ympäri kaupunkia.

Lauantaina meidän äiti ratsasteli noin 45 minuuttia Rikulla, joka oli tosi hienon näköinen. Mä pidin samaan aikaan tuntia tuntiponilla mun pikkusiskolle, joka laukkasi erkaa kertaa elämässään. Hyppäsin vielä lopuksi Rikun selkään itse ja tein laukkakokoamisia ja laukka-avoja ja muutaman ravilisäyksen. Ihan super!

Tänään meillä oli vuoden viimeinen valmennustunti. Yhteensä olin selässä noin 2h, koska ennen tuntia ehdin kävellä n. 20min, tunti venähti melkein 1,5 tuntiseksi ja loppukäynnit veivät taas oman aikansa. Oli omat ja hevosen jalat aika hapoilla...

Aluksi teimme kevyessä ravissa avoja. Mulla oli vaikeuksia säilyttää reitti ja taivutus. Avoista siirryimme tekemään vastataivutuksia. Ne sujuivat yllättävän hyvin, vaikka Riku tuntui olevan ihan ihmeissään siitä, että mitä me nyt puuhataan. Hevonen säilyi kuitenkin koko ajan yritteliäänä ja innokkaana hommiin. Tämän jälkeen teimme ravi-käynti -siirtymisiä ja pysähdyksiä ravista. Molemmat sujuivat hienosti. Nostimme laukkaa pituushalkaisijalta. Laukka ei aina noussut kovin hyvin, koska unohdin valmistella kunnolla ja Riku alkoi olla niin väsynyt, ettei laukkaaminen maistunut. Lopuksi pääsimme sitten todelliseen murheenkryyniin, eli kolmikaariseen kiemurauraan laukassa... Jostain syystä reitti oli niin eksoottinen, että katsojien olisi ollut mahdotonta päätellä, mitä tässä yritetään tehdä... :D Minä en hallinnut kroppaani ja reittiäni ja Riku poistui omille teilleen silloin kun ei rikkonut raville. Tätä pitää harjoitella! Loppuun tehtiin yksi tosi onnistunut ja jätettiin siihen.

--

Huomenna taidan uskaltautua sittenkin itse Rikun selkään, tuskin se kovin villi on tämän päivän rääkin jälkeen... Kuuluisia viimeisiä sanoja ;)

torstai 20. joulukuuta 2012

Kokoamisia ja hankea sekä hankikokoamisia

Tiistaina meidän koulutunti oli joulutunnelmissa. Taustalla soivat joululaulut ja me saimme ratsastaa valitsemiamme asioita ratsastuksenopettajan tarkan silmän alla. Eli siis periaatteessa meillä oli "opettajaton" tunti, ja moni varmaan miettiikin, että miksi minä sinne menin - minähän voisin ratsastaa ilman ohjausta milloin vain... No, syy oli se, että tunnin jälkeen a.) sait selittää, mitä ja miksi teit, tuliko hevonen paremmaksi ja sinulta kysyttiin tiukkoja kysymyksiä ja b.) sain opettajan tunnin aikan kirjoittaman kritiikin.

Minä tein tunnilla paljon laukkaa, kokoamisia laukassa, vastalaukkaaja käynti-laukka -siirtymisiä. Ravia en saanut ratsastettua kovin hyväksi, tahti oli välillä kadoksissa. Olisin voinut herätellä ravissa Rikun paremmin liikkeelle, tahtiin ja rytmiin. Hyvin huomaa siis sen, että en ole vielä valmis ratsastamaan tuota hevosta hyväksi yksin.

Seuraavanlaista kritiikkiä sain:

- Vasemmassa kierroksessa kaula vasemmalla, oikea lapa karkaa ulos -> suorista. Oikeassa kierroksessa parempi.
- Muoto parempi kuin ennen, mutta ei aina vakaa. Ratsasta jalasta kohtu tuntumaa, ei kädestä taaksepäin.
- Vartalo käynnissä mukautuu liikaa -> pysähdy satulassa
- Kevyessä ravissa vartalo ei pysy jäntevänä. Harjoitusravissa parempi, mutta siirtymisissä ylävartalo menee helposti liian taakse. 
-Olet laukassa parhaassa asennossa.
- Vartalo kiertyy helposti.
- Vaikuttaminen hevoseen on parantunut todella paljon. Keskity rytmiin/tahtiin, eteenpyrkimykseen ja suoruuteen. 

Oli ihan loistavaa saada nämä mukaan kirjoitettuna. En tiedä, mitä tänään teemme tunnillamme (jouluviikon erikoistunnit), toivottavasti jotain yhtä hyödyllistä.

Keskiviikkona kävin alakentällä hangessa tekemässä pikaisen treenin. Teimme ihan tavalliset alkuverkat ja varsinaisena harjoituksena niin, että tein pitkän sivun alkuun avotaivutusta käynnissä. Nostin laukan, tein laukassa voltin ja jatkoin siitä laukka-avoa. Hangen takia kokoamisaste pysyi riittävänä, ja Riku joutui kunnolla hommiin. Oli kiva ratsastaa ulkona.

maanantai 17. joulukuuta 2012

Mukavuusaluen rajoja tutkimassa

Huomaan, että jos voin valita, jätän lähtemättä maastoon. Viikonloppuna mietin, että koska tällä viikolla pääsen joinain päivinä lähtemään omien järjestelyjen kautta aikaisin töistä, menen maastoon vasta alkuviikosta. Tänään, kun maastopäivä tuli, mietin, että tarvitseeko sinne maastoon nyt välttämättä lähteä, kun lauantainakin tuli niin hyvä liikutus hangessa ja Riku sai siellä villitellä ;) Lopulta sain suostuteltua itseni ensin ylipäätänsä tallille (tallille lähdössähän ei siis ole ikinä ongelmaa, jos ei tarvitse mennä maastoon...), sen jälkeen hakemaan hevosen tarhasta ja sitten vain miettimättä varustamaan sen ja selkään.

Tarkoitus oli käydä kiipeilemässä maastossa mäkiä käynnissä. Rikulla oli sitten ihan erilainen suunnitelma ;) Lenkin alku oli jännittävä, koska ensin tuntihevoset pääsivät ihan vierestä laukkaamaan sisään talliin (ne siis päästettiin tarhasta meidän vierestä kun kävelimme ohitse), sitten maneesin katolta tiputettiin jollain raaputtimella lunta ja lopulta jouduimme ohittamaan rantatiellä kaivinkoneen joka repi jotain asiaa X maasta. Nämä yhdistettynä puuskittaiseen voimakkaaseen tuuleen toivat meidän lenkille varsin lentävän lähdön...

Metsässä olikin sitten peuroja, moottorisahalla puita kaatavia miehiä ja hiihtäjiä. Sain kokea hienoja pukkeja, laukkaspurtteja ja hätkähdyksiä. Ei varsinaisen rentouttava reissu (todellakaan...), mutta hengissä selvittiin! Se on kai se pääasia...

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Puomeja ja palkintoja

Tänään lähdimme äidin kanssa yhdessä tallille. Äiti meni ensin selkään, ja mä rupesin kasailemaan itselleni kavaletti/pumiharjoitusta. Äiti ratsasteli alkuverkat (20 minuuttia) ja totesi sitten, että ei pysty nyt ratsastamaan kipeän selkänsä takia ja minä menin sitten selkään itse. Tein kolmenlaista harjoitusta.

1. Puomivolttia, jossa oli kolme puomia 2,5 metrin välein kaaressa niin, että tulin ne joko ravissa (väliin yksi raviaskel) tai laukassa innarina.

2. Kavalettiympyrää niin, että ratsastin pääty-ympyrän (päätysoikion...), ja hyppäsin keskihalkaisijaa ylittäessäni kavaletin. Ulkoavut olivat tärkeässä osassa, koska näin tullessa kavaletin ulkoreuna oli maassa, joten automaattisesti tapahtui liu'untaa ulkoreunaan. Tulin näin myös ravissa ja laukassa.

3. Kavalettiympyrää niin, että tein keskiympyrän, jolla hyppäsin molemmat kavaletit ja yritin laskea laukka-askelia hyppyyn (3, 2, 1, hyppy).

Näitä yhdistelemällä löytyi ihan kiva jumppatreeni, jota varten ei tarvinnut kantaa kuin viisi puomia ja kaksi tolppaa ;)

Myöhemmin menimme sitten seuramme pikkujouluihin. Lunastin mukaani aiemmin voittamani sennukullan kouluratsastuksessa. Lisäksi sijotuin ensimmäiseksi seuramme kouluratsastusrankingissa. Tästä palkittiin myös rahapalkinnolla, 150€ napsahtaa tilille. Minut palkittiin myös vuoden senioriratsastajana. Päätös tähän tehtiin kilpa-, valmennus- ja yleinen oma ratsastuksellinen kehitys valintakriteerinä. Kiitos Hämeen Ratsastajille muistamisista!

Seuramme palkitsi myös yksitoista ahkeraa talkoolaista, jotka ovat olleet mukana järjestämässä tämän vuoden kispja ja tapahtumia. Olin yksi heistä ja sain kaksi leffalippua. Eniten mieltä kuitenkin lämmitti ja hyvää mieltä herätti huumorikunniakirja. Minut palkittiin vuoden esteratsastajana ;) Perustelut olivat upeat: Anne on esteratsastaja, jolle esteitä ei voi ikinä laskea liian alas. Kiitos vain palkitsijoille, tämä lämmitti sydäntä. Ja onhan se myös totta, mua arempaa saa hetken etsiä :D Ja jostain syystä silti kiusaan itseäni niiden esteiden kanssa...

Ylhäällä kunniakirja ja talkootyökirjekuori, lautanen on vuoden seniorin kierolautanen, mitali kouluratsastuksen sennukulta ja pieni pokaali muistopokaali kouluratsastukesen rankingissa pärjäämisestä.

lauantai 15. joulukuuta 2012

On mulla hyväkuntoinen hevonen!

Perjantaina menin tiistaisista itkupotkuraivareista toipuneena koulutunnilla. Keskityin omaan istuntaani - kädet vartalon eteen ja omille puolin, perse penkkiin ja jalat kiinni. Ja avot, kun lähti toimimaan! Tunnilla teimme vastalaukkaa ympyrällä, siirtymisiä ja askeleen kokoamisia. Riku liikkui koko tunnin aika kivasti, ja vastalaukatkin sujuivat ajoittain mukavassa tasapainossa ja laadukkaina. Osan aikaa sitten kaaduttiin johonkin suuntaan kamalalla vauhdilla, mutta kaikkeahan ei voi aina saada ;) Pari hetkeä myös myötälaukassa olivat hienoja, kun sain laukan ratsastettua jotenkin erityisen hyvään tahtiin ja takajalat sieltä tallista mukaan. Super.

Tänään menin alakentälle hankeen treenaamaan. Tarkoituksena oli ratsastaa reilussa puolessa tunnissa kaikki askellajit lävitse ja käydä sitten aurattuja teitä pitkin kävelemässä lenkkiä, kun mietin, etten viitti väsyttää ratsastamalla hangessa kunnolla. Toisin kävi... Ensimmäinen 20 minuuttia sujui hyvin, kun kentällä oli kaveri. Sitten kaveri poistui ja virtaa tuli hirveästi lisää, piti vähän komentaakin Rikua että nyt piti kuunnella mua eikä säntäillä omia... Ravissa kuitenkin kaikki ihan ok. Puoli tuntia hangessa ratsastettuani Riku alkoi tuntua aika kuitilta, ja ajattelin, että nostan vielä laukat molempiin kierroksiin ja annan sitten olla. Nostin laukan, laukkasin kierroksen ja yhtäkkiä Riku poistui alta. Pysyin selässä. Seuraavalla kierroksella samassa paikassa tuli pieniä pukkeja. Pysyin selässä. Seuraavalla kierroksella samassa paikassa tuli isompia pukkeja, joihin olin onneksi varautunut ottamalla ohjat kunnolla käteen ja laittamalla kantapäät alas. Pysyin juuri ja juuri selässä.

Tässä vaiheessa päätinkin sitten soittaa Rikun entiselle omistajalle, joka oli tallilla, että hän tulisi selkään. Kiltisti hän käveli alakentälle ja nousi selkään. Riku yritti hieman sikailla, mutta suostui aika pian tekemään hommia ihan normaalisti. Hän sitten laukkasi vähän puhtia pois - vielä siinä vaiheessa, kun kentällä oli menty vajaa tunti, löytyi virtaa... Ihana kun joku uskalsi tulla ratsastamaan sen kunnolla pois.

Juteltiin myös Rikun kehityksestä ja hänen mielestään Rikun laukka on parantunut paljon ja Riku kantaa itsensä kaarteissa paremmin. Jee! Ihana kuulla. Hyväkuntoinen siitä on myös tullut, nyt pitäisi vain keksiä että mihin muuhun kuin pukitteluun tuon energian voisi kuluttaa...

Huomenna käydään äitin kanssa tallilla ja illalla on sitten meidän seuran pikkujoulut, joissa mä saan mun kouluratsastuksen seuranmestaruusmitalini :) (No okei, saa ne muutkin mitalistit omansa, tilaisuus ei ole mitenkään vain mulle järjestetty :D)

perjantai 14. joulukuuta 2012

Ei mennyt niin kuin Strömsössä...

... taas tämä tämän viikon treenaus.

Maanantaina oli vapari, kun positiivisena ajattelin, että se on viikon ainoa päivä, jolloin voi olla vapari. Niin vissiin ;)

Tiistaina olin koulutunnilla. Tunnin aluksi ratsastettiin (yritettiin ratsastaa...) hevosia rennoiksi ja pidemmälle kaulalle, samalla kuitenkin pyöreässä muodossa. Mulla tuo pitkälle kaulalle ratsastus on nykyään alkuverkassa tosi vaikeeta, tuntuu, että silloin jää takajalat mummolaan. Riku oli myös aavistuksen löysä ja hidas pohkeelle. Tunnilla tehtiin perusjuttuja, muutoksia askellajin sisällä ja yritettiin määritellä muotoa itse korkeamman ja matalamman välillä. Koko tunti oli tosi vaikea mulle, ja jossain välissä tulikin jo sellainen fiilis, että luovutan kokonaan. Jakoin kuitenkin ratsastamista ja lopputunnista Riku alkoi liikkua suorempana. Laukka ei juuri parantunut.

Fiilis oli kyllä sitä luokkaa, että pohdin siirtymistä kuviokelluntaan. Tunnin lopuksi sitten kerroin (ulisin) opettajalleni siitä, että olen ostanut hienon hevosen, jonka olen saanut ratsastettua kolmessa kuukaudessa vinoksi ja laukan nelitahtiseksi. Sain ehkä vähän huutia itsesäälini ja ulinani takia. Kuulemma muoto on siirtynyt nyt 30cm ylemmäksi, ja sen takia hevonen ei oikein tiedä, mihin jalkansa laittaa ja on sen takia epävakaa. Laukkamuodon muuttamisessa kuulemma se, että laukan laatu huononee hetkellisesti työstövaiheessa, on ihan normaalia. Ja vinous taas - no, se nyt on ihan omaa vikaani, mutta se nyt ei ole kenellekään tullut yllätyksenä. Pitää siis vain ottaa taas lusikkaa käteen ja ruveta hommiin.

Potku perseelle oli hyvin ajoitettu ja tuli tarpeeseen. Kohti uusia vastoinkäymisiä siis.

Keskiviikkona oli tarkoitus kohdata niitä vastoinkäymisiä esteradalla, mutta päädyinkin sitten sairastamaan mahatautia himassa. Oh, joy.

Torstaina äiti kävi Rikun kanssa koulutunnilla. Tunti sujui hienosti, Riku oli rauhallinen ja vastasi apuihin kivasti. Vastalaukatkin onnistuivat hyvin ympyrällä.

torstai 13. joulukuuta 2012

Kysymykset ja vastaukset

Sain haasteen Polipulinan Kirsiltä. En haasta ketään, mutta vastailen mielelläni kysymyksiin. Kiitos Kirsi :)

1. Miksi aloitit blogin pitämisen? 
En ikinä ehtinyt tallilla kirjoittaa harjoituspäivistä, ja turhauduin siihen, että kirjoitin aina viikon treenit sunnuntaisin kun oli aikaa. Halusin kuitenkin pitää silmällä omaa kehitystäni uuden hevosen kanssa. Suljettu nettipäiväkirja oli tietysti vaihtoehto tehdä tätä, mutta lopulta en nähnyt juuri eroa siihen, että kirjoittaisin asiat myös blogiin. Bloggaaminen on minulle tuttua muuta kautta, pidän työhöni liittyvää blogia.

2. Oletko kilpaillut / millä tasolla kilpailet?
Olen aloittanut kilpailemisen 1990-2000 -lukujen taitteessa pikkutallin, jossa aloitin ratsastuksen, tuntihevosilla. Tuolloin en osannut ajatella esimerkiksi sitä, onko laukka oikea, mutta niin sitä vain hypättiin 80cm esteluokkia ja saatiin ruusukkeita... Aika pelottavaa oikeastaan. Vuonna 2002 siirryin nykyisen opettajani opetettavaksi ja aloin kisata enemmän. Vuodesta 2002 vuoteen 2005 kisasin aktiivisesti tuntihevosilla. Kilpailin koulua (seura HeB-tasolla max), esteitä (70-85cm) ja kenttää (harraste). Rusetteja ei juuri tullut, mutta mahtavia kokemuksia kyllä. 


Kuvassa minä ja mun ensimmäinen "elämäni hevonen", Risto. Kuva on harvinaiselta radalta - yhtään puomia ei tippunut ja aika riitti rusettiin. Vuosi taisi olla 2005 ja luokka 70cm. Kuvan on ottanut ystäväni Kati.


 Sitten seurasikin lähes kuuden vuoden kilpailutauko. Muutin Joensuuhun opiskelemaan ja kävin ratsastamassa siellä maastossa, mutta en edes istunut kuuden vuoden aikana alas harjoitusraviin. Harjoittelin silloin mm. suomenhevosruuna Iiron (Iineksen Iiro) kanssa laukannostoja hiekkakuopalla ja sain elämäni reippainta kyytiä maastossa ;)
Laukka noussut! Ja pelhamit suussa, nykyään ei kyllä olisi... Hevonen oli kyllä vahva, mutta tuli varmaan noilla vielä vahvemmaksi. Oli siis vielä kovin nuori, eikä oikein ymmärtänyt mitä pitäisi tehdä, ja reagoi asioihin juoksemalla. Ihana, kiltti hevonen! Kuvan on ottanut ystäväni Anna.


 Pudotus olikin kova, kun kesällä 2011 sitten palasin takaisin kotikaupunkiin ja aloin taas harjoitella kouluratsastuksen ihmeitä. Tässä vaiheessa estepelkoni oli kasvanut älyttömiin mittoihin (olen siis katkaissut jalkani esteillä ja siitä lähtien ollut aika arka siinä hommassa). Kouluratsastus oli siis ehdottomasti thö Laji. Lokakuun lopussa vuonna 2011 sain yhdeltä ratsastuksenopettajistani hänen hevosensa Timon ylläpitovuokralle. Timon kanssa startattiin HeB luokkia seura- ja aluetasolla ja HeA-luokkia seuratasolla. Meneminen oli varmaa ja tasaista ja usein ruusukkeen arvoista HeB-luokissa, HeA-luokkia en saanut ratsastettua tarpeeksi koottuna. 

Tässä ollaan Timon kanssa JOKERAn seurakisoissa odottelemassa palkintojenjakoa. Punaista ruusuketta pukkasi HeB-luokasta, ja kuskin tyytyväisyyden näkee ilmeestä :) Kuvan on ottanut äiti.
  Uusi aika alkoi elokuussa, kun ostin Rikun. Olen syksyn aikana kisannut ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen estekisoja (luokat 50-80cm) ja tuupannut ahkerasti koulua HeB-HeA -tasolla. Tavoitteena ensi kaudelle on saada nostettua HeA-prosentit vakituisesti kuudenkymmenen tuntumaan ja uskaltaa ratsastaa 80cm ratoja reippaasti.

3. Kuinka kauan olet ratsastanut?
Olen aloittanut ratsastuksen vuonna 1995 ratsastuskoulun tunneilla. Siitä vuoteen 2001 ratsastin tuolla pikkutallilla. Vuonna 2002 aloitin nykyisen opettajani tunneilla ratsastamisen. 2007 aloin vuokrata Iiroa Joensuussa. Vuodet 2009-2011 pidin taukoa kesään 2011 asti, joilloin aloitin taas ratsastamisen.

4. Koulu vai esteet?
Kouluratsastus sopii tällaiselle pilkunviilaaja-täydellisyydentavoittelijalle hyvin. Odotan sitä päivää, kun esteet oikeasti alkavat olla mukavia, eivätkä vain pelottavia. Joskus tulevaisuudessa toivoisin voivani vastata tähän, että ei koulu eikä esteet vaan kenttä ;)


5. Valmennus vai kilpailut? 
Onneksi elämässä voi oikeasti valita molemmat! Mutta niin, pilkunviilausta pystyy paremmin harjoittamaan valmennuksissa, eli vastaan valmennus.

 
6. Poni vai hevonen? Perustele.
Hevonen, koska mä en ole ponikokoinen.

 
7. Onko sinulla ollut hoito-, vuokra- tai omaa hevosta?
Hmm... Listataanpa.



Mun ensimmäinen hoitohevonen oli suomenhevostamma Kukka. Hoidin myös suomenhevosruuna Heippiä useamman vuoden. Ensimmäinen oma hevonen oli eestinponi Riku, jonka omistin vuoden verran. Sen jälkeen "lopetin ratsastuksen" vuodeksi, aloittaakseni sen taas uudestaan ;) Tuolloin hoidin ensin ratsastuksenopettajani hevosta Bondia (<3!), joka kuitenkin myytiin muutaman kuukauden jälkeen. Tämän jälkeen hoidin sitten ratsastuksenopettajani uutta hevosta Puuhaa ja ponia Cibusta. Cibus oli tuntiponi ja Puuhan kanssa pääsin mukaan kisareissuille. Pienen hetken hoidin myös tuntihevosta nimeltä Paavo muutaman päivän viikossa. Tuolloin kävin tallilla joka päivä. 

Tässä välissä vaihdomme ratsastuksenopettajani kanssa tallia (eli hän siirtyi opettamaan toiselle tallille ja meitä lähti iso porukka mukana). Uudella tallilla jatkoin Puuhan ja Cibuksen hoitamista. Hoidin myös jonkin aikaa ratsastuksenopettajani Maukka-hevosta, joka kuitenkin myytiin pois. Tässä vaiheessa elämääni tuli sitten Risto, jota hoidin loppuvuodesta 2002 eteenpäin aina siihen saakka, kun lähdin opiskelemaan.

Opiskeluaikana vuokrasin Iiroa - tai ehkä kyseessä oli paremminkin liikutus, koska raha ei vaihtanut omistajaa, tein tallitöitä hieman. Takaisin kotikaupunkiin tultuani ratsastin hetken tunneilla, kunnes lokakuussa sain ylläpitoon Timon ja seuraavan vuoden elokuussa ostin Rikun.
  
8. Oletko hypännyt maastoesteitä?
Olen hypännyt Ruovedellä ja Ypäjällä harrasteen maastoesteradat. Lisäksi olemme käyneet harjoittelemassa Ypäjän maastoesteitä tuntihevosilla.


  9. Lempihevosrotusi? 
Suomenhevonen.

10. Korkein hyppäämäsi este?
Varmaan 100cm. Ja jos nyt kerron, että tämä on siis saavutettu vuonna 2003 Jasulla (jumppasarjan vika osa), niin meidän tallilaiset ehkä kuolee nauruun ;) Mutta näin on!

maanantai 10. joulukuuta 2012

Laukkaa, laukkaa, lisää laukkaa

Perjantaina menin estetunnille. Kauhukseni näin, että maneesiin oli koottu jumppasarja. Mitäänhän en esteasioissa pelkää niin kuin jumppasarjaa ravilähestymisellä... Siinä ravissa estettä kohti tullessa ehtii ajatella niitä kaikkia kauhukuvia, mitä tässä voi tapahtua, jos homma menee pieleen... Mikä tietenkin on kamalan järjellinen suhtautumistapa asiaan.

Jumppis oli siis perus ravipuomi - ristikko (ristikolla laukka) - pysty - okseri, eli se kaikkein perinteisin malli. Jumppasarja myös koottiin kasaan perinteisesti - ensin ristikko, sitten perään pysty ja lopuksi okseri. Esteet hypättiin ihan pieninä, viimeisellä kierroksella okseri ehkä n. 70cm. Ja teki hyvää mun jumppasarjapelolle hypätä niin, että homma toimi hyvin eikä tullut mitään räpellyksiä. Hyvä tunti siis. Riku oli ehkä vähän löysä, mutta loppua kohti uskalsin ratsastaa painetta vähän lisää, jolloin hypyt paranivat. Ongelmana meillä on se, että teemme normaaleissakin harjoituksissa todella hienoja uusintakäännöksiä - eli kun laskeudutaan esteeltä alas, näyttää kuin maa polttaisi jalkojen alla ja käännymme tosi rivakasti. Meidän maneesissa nyt ei talvikaudella pääse kokeilemaan mitään varsinaista pitkää lähestymistä tai oikeastaan edes sitä, että menisi kovin suoraa esteen jälkeen, kun pituutta maneesilla tosiaan on se 40m ja leveyttä 18 ;) Mutta tähän pitää silti kiinnittää huomiota. Mukava oli huomata, että jumppasarjalta tultaessa laukka ei ollut aina oikea eikä aina vasen, vaan vaihteleva. En siis yrittänyt ratsastaa jotain tiettyä laukkaa vaan mennä suoraan...

Lauantaina meillä oli kouluvalmennus, johon minäkin pääsin pitkästä aikaa. Valmennuksia meillä on 2-3 viikon välein, mutta kaksi viimeistä on mennyt ohi - viimeksi olimme Rikun kanssa estekisoissa ja edellisellä kerralla minä olin kuumeinen. Nyt saimmekin oikein teho-opetusta, sillä meitä oli tunnilla vain kaksi. Teimme tahdinmuutoksia ja pidennyksiä ja kokoamisia kaikissa askellajeissa. Oli muuten vaikeaa! Pidennykset ja kokoamiset nyt ovat tuttua huttua ja ne ovat alkaneet sujua jo ihan ok käynnissä ja ravissa. Laukasta ei puhuta. Tahdinmuutokset (askel ei pitene, tahti vain muuttuu hitaammaksi/nopeammaksi) olivat tosi hankalia ja niihin en oikeastaan saanut mitään järkeä. Laukasta ei varsinkaan tässä nyt puhuta. Lisäksi tehtiin sitten pysähdyksiä ravista ja vähän vastalaukkaa. Kummankaan sujumisesta ei puhuta ;) Ei oikein irronnut. Mitään. Valmentaja tosin sanoikin, että tiesi, että hommat ovat meille vaikeita, koska a.) mun pitää saada keskittyä tekemisiin pienempinä pätkinä, että homma pysyy kasassa ja b.) Rikun laukkakunto on surkea. Eli siis silkkaa kiusantekoa tuollaiset tehtävät ;)

Sunnuntaina meillä oli valmennuspikkujoulut, jotka järjestettiin meidän tallilla. Ensin oli teoriaa ja sitten oli jokaisella omat keskusteluajat. Niitä varten oli pitänyt miettiä omia tavoitteita. Mä listasin seuraavanlaisia asioita:

2013: Alueluokkia, HeB (loppukaudesta HeA), kokemusta HeA-radoista. Oma istunta paremmaksi, kokoamisastetta enemmän, Rikulle laukkakuntoa. Re80cm ilman puntin tutinaa loppukaudesta.

2014: HeA-alueluokkia, suomenhevosten kansallisia luokkia. Hämeen aluemestaruuksiin (koulu) osallistuminen. Re90cm ja kenttästartti (harraste)!

2015: Suomenhevosten kansallisia koululuokkia. Aluemestaruudet sekä koulussa (suokki) ja esteissä (suokki 100cm tai tyyli 95cm).

Realistisia tavoitteita kuulemma, joten näitä kohti siis.

Rikun kanssa kävimme eilen vielä maastossa. Rikulla oli kivaa, mutta tilsoja kertyi valitettavan paljon ja sen takia liikkuminen aina tiellä metsäpätkien jälkeen oli hetken haastavaa. Pysyttiin kuitenkin mukavasti pystyssä. Virtaa ei ollut niin paljoa kuin edellisellä kerralla, mutta reipas reissu silti. Nyt osasin pitää pään ylhäällä ;)

torstai 6. joulukuuta 2012

Torstaitreenit

Tänään suuntasin siis Rikun kanssa koulutunnille. Kävelimme maneesille rantatien kautta, ja matkalla Riku rupesi yhtäkkiä pörisemään ja rullaamaan kaulaa kunnon kaarelle. Hetken päästä Riku rupesi sitten liikkumaan hitaalla hissutteluravilla kaula kaarella eteen päin. Ja ohjat oli mulla siis edelleen pitkinä :D Oli siis hieman virtaa eilisen vaparin jäljiltä.

Maneesissa siirryttiin tekemään verryttelyä käynnissä ja ravissa. Riku oli alusta asti kivan reipas ja avuilla. Itse vaan huomaan edelleen vasemman käden syndroomani lisääntyneen ja lykin koko ajan vasenta kättä jostain syystä harjan toiselle puolelle. Raivostuttavaa. Laukassa sain vasempaan kierrokseen mukavasti työstettyä laukkaa suoremmaksi - nyt jostain syystä kaula jää tosi paljon asettumaan koko ajan vasempaan.

Varsinaisena harjoituksena teimme ensin niin, että ratsastimme metrin verran uran sisäpuolella ja teimme kulmat ulkoavuilla sisäpohkeen ympäri kääntäen. Eli niin, kuin jokainen kulma pitäisi ratsastaa ;) Sujui ihan kohtuullisesti, kun sain käynnin ensin tarpeeksi lyhyeksi. Sitten teimme kolmikaarista kiemurauraa volteilla höystettynä. Tässä sain ihanan fiiliksen kokoamisesta, koska Riku alkoi liikkua tosi hyvin ylämäkeen aina pieniä pätkiä kerrallaan. Super!

Rikulle pitäisi yrittää saada hieroja, jotta nähtäisiin, onko jossain jotain lukkoja kun tosiaan askellus on koko ajan tuollaista banaanina kulkemista vasemmalle. Täytyy huomenna soitella eläinfysiologille.

Tunnin jälkeen iskin Rikun karsinaan iltaheinille ja lähdin vielä katsomaan hetkeksi seuraavaa tuntia. Maneesille ehtiessäni meninkin suoraan ottamaan kiinni Kallen, jonka ratsastaja oli tippunut. Opettaja laittoi minut sitten selkään ratsastamaan tunnin loppuun. Tein vähän omia hommia, hain eteenpäinpyrkimystä ja yritin vähän pehmennellä. Kalle on osaava ja hieno hevonen, jolla ei ole enää minkäänlaista eteenpäinpyrkimystä ja joka liikkui kuin rautakanki. Jumppasin siis Kallea siinä reilun puoli tuntia ja lopuksi Kalle alkoi vastata pohkeeseenkin jo ihan kivasti. Tein ihan loppuun vielä muutamia laukka-avoja ja keskilaukkapätkiä. Sujui ihan kivasti.

Mukavuusalueen reunoilla, osa 2.

Maanantaina pääsin niin myöhään lähtemään töistä, että päädyin lopulta vain juoksuttamaan Rikua alakentällä hangessa. Pojalla oli kamalan kivaa, kaviot lensi taivasta kohti ja ainoa mahdollinen askellaji oli laukka noin kymmenen minuutin ajan. Sitten olikin pahin virta pois ja Riku jaksoi lönkytellä raviakin.

Tiistaina olikin sitten koulutunnin vuoro. Ja tällöin ratsastettiin taas varsin lentävästi mukavuusalueen ulkopuolella. Meillähän on sellainen "puoliympyrämaneesi" eli siis katto on kaareva. Ja sieltä kun tippuu lunta, kuuluu kunnon kasahdus. Tällainen kuului, ja muutama hölmöläinen päätti ottaa siitä sitten kunnon rallit. Riku riekkui mukana, mutta parin lähdön jälkeen (koko toisesta maneesin päädystä tuli tietenkin muutamien hevosten mielestä tosi pelottava) ei enää lähtenytkään. Ja miksi ei lähtenyt? Koska minä uskalsin hienosti ratsastaa oman mukavuusalueeni reunalla ja potkasta kunnolla pari kertaa. Sitten kuljettiinkin hienossa, korkeassa muodossa ja hyvällä energialla ;) Tunnilla tuntuivat kaikki palaset naksahtavan kohdalleen, teimme jopa sulkutaivutusta diagonaalilla ilman, että kummallekaan meistä tuli valtavaa hernettä nenään! Hyvä Riku, hyvä minä.

Keskiviikkona töissä ei mennyt pitkään, mutta oli noin muuten aika kamalaa, joten päädyin nukkumaan monen tunnin päiväunet keskellä päivää. Illalla käväisin tallilla, mutta Riku piti silti vapaapäivän.

Tänään olen menossa koulutunnille, huomenna ehkä hyppäämään ja lauantaina valmennustunnille. Ja sunnuntaina maastoon laukkaamaan!

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Mukavuusalueen äärirajoilla

Juttelin eilen ratsastuksenopettajani kanssa siitä, miten monet ihmiset, jotka ovat olleet reippaita ratsastajia tuntiratsastajina, jähmettyvät hankkiessaan oman hevosen. On ymmärrettävää, että ilman "valvovaa silmää" ratsastaminen on ihan erilaista kuin vaikeilla hevosilla ratsastaminen opettajan silmän alla.

Ratkaisuksi tähän ongelmaan ratsastuksenopettajani mainitsi "mukavuusalueen" laajentamisen hiljalleen. Jos aina ratsastaa mukavuusalueensa sisällä, se alue, jossa voi toimia, pienenee koko ajan. Aina välillä täytyy tietoisesti laajentaa aluetta. Opettajani, joka on varmasti yksi Suomen etevimmistä sisäänratsastajista ja nähnyt elämänsä aikana aika paljon, sanoi, että hänelläkin on nyt ratsastettavana yksi tällainen hevonen, joka venyttää hänen mukavuusaluettaan. Ikinä ei voi tietää, mitä tällä ratsastuskerralla tapahtuu.

Itselleni on käynyt tällainen mukavuusalueelle jähmettyminen nyt Rikun kanssa sen jälkeen, kun Riku alkoi syksyn tullen villitellä. Oma mukavuusalueeni menee tällä hetkellä suunnilleen siinä, että ratsastan maneesille ja takaisin. Voin mennä maneesissa yksin koulua ja vaatia siellä asioita. Esteitä en ole tippumiseni jälkeen mennyt yksin. Alakentällä ratsastaminen yksin on mukavuusalueeni ulkopuolella. Yksin maastoilu on mukavuusalueeni ulkopuolella. Yksin hyppääminen on mukavuusalueeni ulkopuolella.

Eli ei kun venyttämään omaa mukavuusaluetta ennen kuin huomaan etten uskalla tehdä muuta kuin taluttaa hevostani maneesissa...

Joten tänään siis taistelumielialalla tallille ja maastokamat esille. Heijastinta itselle ja hevoselle, ratsastusloimi pollelle selkään ja itselle toppavaatteet päälle. Tallikaveri piti vastaan kun minä pönkäsin Michelin-ukkona selkään ja sitten mentiin. Jo lenkin alkuvaiheessa Riku oli kuin lentoon lähdössä - nosti ravia ja tempo päätään. Tien yli ei meinattu päästä kun tuli katkeamaton autoletka ja se aiheutti sitten jo ihan turhaa keulimista :D Siinä vaiheessa joku kiltti autoilija päätti päästää meidät menemään ennen kuin oltaisiin konepellillä. Ei siinä muuta kuin kunnon mäkeen ja ravia. Riku pörisi ja puhisi, ja itsellä oli sellainen olo kuin olisi ruutia jalkojen välissä. Onneksi tiesin, että nyt on kunnon mäkeä missä saa päästellä, eli menköön jos on mennäkseen. Yhdessä kaarteessa sitten pukitti ja lähti. Vauhti oli pari sataa metriä aika hurja, sitten sain laukan kontrolliin. Ihme ja kumma ei pelottanut lainkaan! Olin tyytyväinen siihen, että ohjaus toimi kovassa vauhdissakin, ja koska tiesin, että tilaa ja mäkeä riittää, annoin mennä lujaa. Ei se aivan täysin hallitsematonta ollut, mutta ei kyllä kontrollissakaan...

Loppureissu tehtiin sitten käynnissä mäkitreeniä. Mäkiä meillä tuolla metsässä riittää, varsinkin kun nyt pääsee taas ihan kaikkialle kun lumi on kivasti topannut reitit jotka olivat vielä viikko sitten liukkaita ja niljakkaita.

Reilun tunnin lenkin jälkeen hymyilytti tallin pihassa - mukavuusalueen äärirajoilla ratsastamisesta tulikin vain hyvä mieli, niin itselle kuin hevosellekin!

lauantai 1. joulukuuta 2012

Marraskuu tilastona

Marraskuussa Riku on liikkunut seuraavasti:

Koulutunteja 9
Vapaata 6 (joista kaksi rokotuksen jälkeen)
Estetunteja 3
Itsenäistä koulua 3
Intervallitreeniä 2
Maastoja 2
Äiti on mennyt koulua 2
Koulukisat 1
Estekisat 1
Juoksutus 1

Tästä voi siis vetää sen johtopäätöksen, että Riku ei liiku lainkaan a.) tarpeeksi ja b.) vaihtelevasti. Maastoon vain yksinkertaisesti pitäisi päästä enemmän ja liikettä pitäisi saada enemmän. Vapaiden määrä maks. 1/viikko, ja sekin mielellään sellainen, että tehtäisiin kuitenkin jotain - käyntilenkki maastossa jne. Mitään näitä Rikun tyhmiä pelleilyjä tuskin tapahtuu, jos se saa vain riittävästi liikettä.

Tästä sisuuntuneena siis huomenna klippausvillittelyistä huolimatta joko maastoon tai kentälle tekemään intervallia. Jos ei tuule niin paljoa ettei sinne uskalla ;)



Onnistumisia ja epäonnistumisia

... molempia otsikossa mainittuja on sisältänyt tämä viikko.

Aloitetaan kuitenkin pakittamalla viime viikon sunnuntaihin. Silloin olin siis estekilpailuissa lähitallilla. Tarkoitus oli startata 50-60cm ja 70-80cm luokat. Lähdettiin ajoissa matkaan. Kisojen aikataulu oli vähän venähtänyt, joten ehdittiin katsella yksi luokka alle ennen kuin oli oman luokan kävely. Helppo rata, jossa kaksi suhteutettua väliä ja sarja. Radalla ei mitään erikoista, paitsi maneesi noin ylipäätään - katsomo oli jännästi avoin ja sinne olisi päässyt ratsastamaan sisään. Ajattelin, että Riku olisi saattanut ihmetellä sitä vähän. Ei ihmetellyt kuitenkaan.

Verkassa Riku oli reipas ja iloinen, mutta ei mitenkään mahdottoman kuuma. Vähän teppausta ja esteelle rynnimistä ja pukittelua, mutta ei siis mitään sellaista edes mitä voisi verrata normaaliin poniverkkaan ;) Verkka aikaa oli reilusti, mutta verryttelin tietoisesti vähän kun ajattelin tulevaa toista rataa.

Eka rata meni hienosti. Rytmi oli hyvä, paikat löytyivät hienosti ja hypyt olivat hyviä. Rata oli puhdas, mutta ei erityisen nopea. Olimme luokassa 7./15.

Melkein heti oli toisen radan kävely. Esteet olivat tässä 70-80cm radassa n. 65-70cm korkeita, eli juuri sopivia minulle. Radan kävelyn jälkeen menin selkään ja aloin verkata. Yhtäkkiä huomaan kun joku tulee ilmoittamaan, että esteet ovat liian matalia ja niitä aletaan mitata ylös. Sarjasta tuli mm. 75cm-80cm ja monet muut esteet mitataan tasan 80cm:ksi. En ole taas pariin kuukauteen hypännyt oikeasti kahdeksankymppisiä esteitä ja Rikun kanssa en pienessä maneesissa koskaan. Tein siis pikapäätöksen jättää luokan hyppäämättä, koska jännittäessäni vedän käsijarrun päälle ja se saa aikaan Rikulla kieltoja. Emme tarvi sellaisia kokemuksia nyt, joten jätin siis leikin siihen. Ja olen päätökseeni tyytyväinen.

Maanantaina Rikulla oli vapari.

Tiistaina olin kouluvalmennuksessa. Riku oli tosi kevyt avuille, kevyessä kivassa muodossa ja kaikki mitä keksin pyytää, sujui mukavasti. En oikeastaan edes muista, mitä me teimme, mutta kaikki tosiaan sujui ilman mitään tappelua.

Keskiviikkona kävin koutsin estetunnille. Hyppäsimme harjoitusta, jossa päätarkoituksena oli johtaa ja vaihtaa laukkaa. Aluksi menimme harjoitusta ravissa ja laukassa puomeilla, tehden siirtymisiä ravista laukkaan ja laukasta raviin tiettyihin kohtiin. Se sujui hienosti. Sitten menimme molempiin suuntiin pieniä ristikoita. Lopuksi sitten esteet nostettiin n. 70cm pystyiksi ja sama mutkittelu jatkui. Nyt paikat olivat vähän hakusessa ja joskus hypyt jäivät vähän kauaksi ja minun oli vaikea päästä mukaan. Laukka ei myöskään edennyt läheskään tarpeeksi koko aikaa. Lopuksi hyppäsin vielä muutamia hyppyjä koutsin pakottamana niin, että otin käsijarrun pois päältä ja keskityin ratsastamaan esteelle ja odottamaan hyppyä. Sujui taas jo paremmin.

Torstaina ratsastin yhden kamalimmista tunneista viimeisen vuoden aikana... En halua edes kirjoittaa siitä mitään, mikään ei vain sujunut eikä hevonen ollut yhtään parempi lopettaessa kuin aloittaessa, päin vastoin paremminkin... Saattoi tosin hyvinkin johtua siitä, että itse en saanyt itsestäni irti mitään muuta kuin kiukuttelua...

Perjantaina kävin sitten kokeilemassa uudestaan. Hyvä että kävin, sujui ihan eri tavalla kuin torstaina. Riku oli vähän vahva edelleen eikä oikein halunnut kulkea siinä muodossa ja sillä tahdilla kuin minä halusin, mutta sain sitä kuitenkin tunnin aikana ratsastettua selvästi paremmaksi. Itselle tuli hyvä mieli.

Tänään Rikulla oli vapari, kun mulla oli kamala kiire kun nukuin aamulla vähän liian pitkään ;) Koko päivän aikataulut menevät sekaisin kun nukkuu puoleenpäivään. Ei silti harmita, uni tuli tarpeeseen.