torstai 18. helmikuuta 2016

Huonompi jakso

Viimeiset päivät, viikot, ovat olleet vaikeita. Tallilla hommat ovat sujuneet tuttuun tapaan ja ratsastus on tosiaan tuntunut pätkiä oikeinkin hyvältä. Eilen hyppäsin pitkästä aikaa hyvällä itsetunnolla "esteenkokoista" rataa, ja viimeiset koulutunnit ovat olleet onnistumisia täynnä.

Tallin ulkopuolella asiat eivät juuri suju, eivätkä ota edistyäkseen. On paljon huolta ja surua. Pyrin pysymään positiivisena ja roikun rutiineissa kiinni sen verran, mitä jaksan. Rikun karvan tuoksussa, Rikun tuttuudessa ja siinä, ettei Rikun kanssa tarvitse puhua. Kannan kissaa sylissä ja kävelen koirien kanssa metsässä, ja toivon, että tilanne helpottaa. Että olo helpottaa. Että jaksan taas olla enemmän minä, enemmän läsnä.

Tiesin, että kuntoutumiseen tulee kuulumaan myös näitä pätkiä. Silti tilanteen väsyttävyys ja rankkuus pääsi vähän yllättämään. Pitkästä aikaa mietin, että jaksanko.

Mutta kyllä mä jaksan. Ja kun tästäkin tuuppaan itseni lävitse, olen taas vahvempi.

Blogi jää hetkeksi kirjoitustauolle. Käytännössä palaan sen pariin, kun voimat tulevat takaisin. Kiitos teille, kun olette kulkeneet mun mukana tätä matkaa, jatketaan sitä yhdessä ihan kohta. Voi olla, että jo muutaman päivän päästä, tai muutaman viikon kuluttua.

TRS Drive In 14.2.2016. Kuvat: Pilvi Vähämäki

"No jos nyt vähän jalka unohtuu..."


"Parasta just nyt." Ja usein muulloinkin.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Kisakausi avattu!

8 syytä sille, että esteratsastuskisat ovat kivempia kuin kouluratsastuskisat

1. Aikainen estekisaherätys ei ole yhtä aikainen kuin koulukisaherätys. Jos esteluokka alkaa kello 9.50, riittää, että olet paikalla 9.15. Paitsi tietysti, jos satut menemään ihan ensimmäisten joukossa. Jos koulukisaluokka alkaa kello 9.30, ja olet viidentenä lähtöryhmästä, lähtösi voi olla milloin tahansa 9.30-10.30 välillä, vaikka se laskennallisesti olisi noin kello 9.50. Olet siis paikalla viimeistään kello 8.15, jotta ehdit tsekata poisjäännit, kävelyttää kunnolla alle, olla ajoissa verryttelyssä ja yrittää epätoivoisesti muistella, kuinka päin sillä hevosella ratsastetaankaan.

2. Verryttely estekisoihin on paljon simppelimpää. Parhaassa tapauksessa kisajärjestäjä on suunnitellut verryttelysi hyvin valmiiksi: pääset radalle kahdeksan ratsukkoa ennen suoritustasi, ja sitä ennen olet kävelyttänyt hevostasi. Vähän ravia, vähän laukkaa, muutama hyppy. Jos satut mahtumaan, hyppäät ristikkoa, pystyä ja okseria ja lopuksi ratakorkeudella pari hyppyä. Jos et mahdu, hyppäät sen mitä mahdut, ja menet radalle. Koulukisojen verryttelyn suunnitteleminen on spekulointia ja murehdintaa: aina verryttelyaikaa on joko liian vähän tai liian paljon, pohja sellainen tai tällainen (esteverkassa sitä ei oikeastaan ehdi huomata), muut paljon hienompia ja kauniimpia ja laihempia. Et voi syyttää rajoitettua määräaikaa, jos et saa hevostasi avuillesi. Olisi pitänyt vaan itse ratsastaa.

3. Letitys. Tai paremminkin sen puute. Hevosen, joka pelmauttaa letit yön aikana täysin auki, omistajana koulukisa-aamu alkaa aina viimeistään puolitoista tuntia ennen lähtöä. Nyherrät kohmeisilla sormillasi täysin väsyneenä jotain etäisesti räjähtäneitä golfpalloja muistuttavaa hevosesi harjaan ja kiroilet katkeilevia kumppareita. Estekisa-aamuna nyppäset pari purua pois hevosen hännästä ja lähdet matkaan.

4. Estekisoissa ei voi syyttää tuomaria. Jos puomi putoaa tai hevonen lipsahtaa ohi, on se hattu vaan otettava syvemmälle kouraan ja palattava kotiin treenaamaan. Ei auta selittää, ettei tuomari koskaan oo pitänyt meistä, tai se ei selvästi pidä suokeista  tai varmasti valmentaa voittajaa. Ei auta ei. Esteratsastus ei ole mielipidelaji.

5. Vaikka pärjäisit, estekisoista pääsee joskus kotiinkin. Joku muukin on ehkä kokenut sen fiiliksen, kun lähdet aluekoulukilpailuihin, starttaatte kisapaikalle kello 5.30 pihasta ja ratsastat starttisi kello 8.00. Ja tämän jälkeen istut odottamassa 5-6 tuntia sitä, että tuliko sitä sijoitusta vai ei? Ja viimeinen ratsukko ratsastaa ohitsesi ja vie viimeisen sijan? Niin. Esteratsastuskisoissa ei tarvitse olla koko päivää.

6. Ja vaikka joutuisit odottelemaan, estekisoissa on mielenkiintoisempaa katseltavaa. Älkää käsittäkö väärin, mä rakastan katsella kouluratsastusta! Mutta en 40 suunnilleen samanaista HeB/HeA -tasoista rataa. Ei niissä ole mitään katsottavaa. Ei todella omassanikaan, ja sen takia en ihmettele, ettei kouluratsastusta oikein jaksa kukaan seurata. Sen sijaan esteratsastus on mielenkiintoista - tasosta välittämättä. Tänään seurasin suurella mielenkiinnolla, kuinka pienet ja isot hevoseläimet koikkelehtivat yli 50-60cm esteistä.

7. Estekisoihin on helpompi saada hoitaja, seuraa ja kyyti. Viitaten kahteen äskeiseen kohtaan: kuka nyt lähtee 12 tunnin tylsälle koulunylperrysreissulle, kun voi lähteä 4 tunnin napakalle estekisareissulle?

8. Kerrottuasi työkavereille, että vietit sunnuntain esteratsastuskisoissa, he ymmärrät mistä puhut. Kouluratsastus taas kuulostaa niin omituiselta, että sitä joutuu itselleenkin vakuuttelemaan, että joo, on siinä järkeä. Ratsastaa ennaltasuunniteltua reittiä pitkin aitojen sisällä samalla kun toinen arvioi, kuinka kivasti menee.



Kuten huomaa, olen aika innoissani siitä, että olen tänään käynyt todella hauskalla ja supernopealla kisareissulla Tampereella - reissu kesti reilun neljä tuntia, josta ehkä noin reilu tunti vietettiin kisapaikalla, ja loppuaika matkustettiin ja evästettiin reissun varrella porukalla. Oli mahtava avata kisakausi tällaisella kevyellä hyvänmielenreissulla!

Pikkasen muikeina
Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=HoMjpU3GOpg

Ei se nyt ihan rytmissä mennyt - mutta hauskaa oli molemmilla, erityisesti kuskilla laukanvaihdoissa ;) Mutta nykyään mä saan sentään tehtyä ne vaihdot! 

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Kaviouutisia ja arvonnan voittajat

Niinhän siinä oli käynyt, niin kuin vähän ounastelinkin, eli Herra Herkkiksen kaviot olivat tykänneet kyttyrää kovasta maasta ja kivikovista tilsoista. Rikultahan piti siis alkutalven pahimpana lilluaikana ottaa pois pohjalliset, jotka ovat jo hyvän aikaa suojanneet herkkiä kavionpohjia. Nyt kun pohjalliset jätettiin pois, estettiin myös se, että mutalillua pääsee pohjallisen ja kavion väliin haurastuttamaan sitä entisestään.

Win-win -tilanteita harvemmin on. Ei ollut nytkään. Riku on ratsastettaessa ollut, varsinkin kovimpien pakkasten aikaan, välillä hivenen epäpuhdas edestä. Hetken aikaa se oli myös tavallista haluttomampi liikkumaan, mutta normalisoitui aika pian. Olin myös ihmetellyt sen "omituisennäköisiä" kavioita - ihan kuin antura olisi painunut ja säde jotenkin "korostunut". Kengittäjä huomasi tänään saman, ja löysi myös tökkimällä kavionpohjasta herkkiä alueita. Ei muuta kuin pohjalliset takaisin jalkaan. Osa hevosista kuulemma reagoi näin koviin tilsakeleihin - varsinkin kun nyt tänä talvena on tullut järkyttäviä tilsoja, vaikka olisi ollut tilsakumit. Rikulle näitä tilsoja kertyy kamalasti nyt sen takia, että sen anturan ollessa nyt kulunut, on verenkierto niin lähellä, että se lämmittää kavionpohjaa ja näin ollen lumi pääsee sulamaan kiinni pohjaan, ja kerryttää hyvän alustan tilsalle.

Pohjalliset tarkoittavat sitä, että talvi-iloihin ei päästä ollenkaan, vaikka mahdollisuus tulisikin jääkauden jälkeen. Pohjallisten kanssa Rikulle tarttuu törkeät tilsat, eikä niillä lumessa ratsastaminen ole turvallista. No, päästiinhän me parit hankilaukat ottamaan puuterissa...

Onnea on muuten säännöllisesti käyvä ja ammattitaitoinen kengittäjä. Ja maneesi, jossa liikuttaa, kun ei muualla pysy pystyssä.

On aika julkistaa Valjas-Kolmion sponsoroiman arvonnan voittajat! Arpoja "myytiin" yhdeksän kappaletta laukkuun ja 24 kappaletta huopaan. Niillä, jotka olivat kysyneet kysymyksiä, oli käytössä kaksi arpaa. 

Koska en ole tekniikan ihmelapsi, arvonta suoritettiin perinteiselle "nimetsuikaleiksi leikaten ja purkkiin" -taktiikalla.

Arvonnan virallisena tarkastajana Puupanda
Arvonnassa siis Horse Comfortin laukku ja HKM satulahuopa
Huovan voitti Annika ja laukun nimimerkki VSinervo! Onneksi olkoon voittajille, kiitos kaikille osallistujille ja erityiskiitokset Valjas-Kolmiolle sponsoroimisesta!

Annikan sähköposti olikin kommentissa, mutta laukun voittajalta se oli unohtanut... Otatko minuun yhteyttä keskiviikkoon 10.2. mennessä sähköpostiin anneveliina@gmail.com

Muokattu torstaina 11.2. Valitettavasti laukun voittaja ei ottanut yhteyttä aikarajaan mennessä, joten laukulle arvottiin uusi voittaja. Onnea Jillalle, täsän mahtuu tosi hyvin porkkanoita Torstenille!

"Mieti, mitä sä teet nyt eri tavalla. Ja jatka sitä."

Tämä viikko on ollut huikean hyvä ratsastusviikko. Ensimmäistä kertaa pitkään pitkään aikaan oikein harmittaa, kun ei ole itselle muistiin mitään materiaalia torstain ja perjantain koulutreeneistä. Olen tietoisesti vähentänyt koulutreenieni ylianalysoimista, ja päätynyt vain siihen, että sellainen treeni, joka lopetetaan hyvällä mielellä, on treeni, joka on ollut hyvä ja tarpeellinen.

Valmistautuminen siihen, että tämänkaltainen ratsastusviikko oli ylipäätänsä mahdollinen, aloi marraskuun alussa. Silloin kirjoitin postauksen siitä, millaisia tunteita herää, kun joutuu myöntämään, ettei enää tiedä, miten korjata ratsastustilanne oman hevosensa kanssa. Lopulta meidän rautainen Koutsi-Krise ratsasti Rikulla kaksi kertaa, joista toista olin itse seuraamassa. Sain katsella Kristan ratsastusta Sallan selostaessa sitä vierestä, ja opin ihan hirveästi. Tämä yhdistettynä siihen, että kävin muutamalla Kristan tunnilla, joilla hän neuvoi minua palaamaan perusasioihin, johti siihen, että pystyin ymmärtämään, mista minun ja Rikun kommunikaatiokatkokset johtuvat. Näitä oivalluksia purin postauksessa, joka liittyi negatiivisuuden kehään, johon olin ajautunut herkän hevoseni kanssa.

Noiden oivallusten kautta kasvoin ratsastajana henkisesti ehkä puoli metriä. Sen ymmärtäminen, että olen ratsastanut huonosti ja epäreilusti, ei riittänyt. Lisäksi piti ymmärtää, ihan oikeasti ymmärtää, että halutessani minä voin ratsastaa myös hevoselle reilulla tavalla. Sen ymmärtäminen avasi ihan uuden lähestymistavan ratsastukseen. Lapsille hoen aika usein koulussa, että he eivät opiskele "koulua, vaan elämää varten". Ehkä se on niin, että minun piti itse oppia, etten ratsasta kisoja, vaan kommunikaatiota varten.

Näiden oivallusten tuoman rentouden, itsevarmuuden ja stressittömyyden kautta on yhtäkkiä kouluratsastus auennut ihan toisella tavalla. Sen sijaan, että ahdistaisi, että pitäisi olla kohta valmis tekemään joku asia, olenkin yhtäkkiä saanut ratsastettua Rikua niin hyvässä yhteisymmärryksessä, että sen kanssa on hauskaa kokeilla myös niitä hankalia asioita. Vastalaukka-käynti -siirtymisiä 15 metrin voltilla. Sulkutaivutusta. Laukannostoja diagonaalilla.

Aina ne eivät onnistu. Mutta sitten me yritetään Rikun kanssa uudestaan. Ilman, että kumpikaan meistä tuntee epäonnistuneensa, vaikka yksittäinen tehtävä epäonnistui. 

Oli äärimmäisen tärkeää, että opettajani Salla huomasi tämän eron ja sanoitti sen ääneen. Että nyt ne pienet palaset, jotka tavallaan ovat aina olleet siellä (Salla on mulle jaksanut vuosia hokea, että ei ole mitään syytä, miksen mä oppisi ratsastamaan siinä missä muutkin - mun ongelma on oma päänupin kestämättömyys ja itsekritiikki), on saatu järjestykseen, ja tekemisessä on iloa ja rentoutta. Se ei ole taistelua, eikä siinä ole tuskaisuutta.


Estetunnilla keskiviikkona loppunameja nauttimassa (c. Taru Järvenpää)
Kouluratsastuksen lisäksi tällä viikolla on vähän loikittu. Tai itseasiassa aika paljonkin. Olin estetunneilla keskiviikkona ja lauantaina, ja sattumalta molemmilla tunneilla tehtiin samaa, tosi pitkää rataa. Keskiviikkona homma sujui jouhevammin, tänään oli vähän vauhti lopussa lopputunnista ja sen takia sitten meni lopuksi vähän ähkimiseksi. Mun on hirveän vaikea kesken tunnin muuttaa lähestymiskulmaa, kun hevonen väsähtää - ensin saa pidellä ja hillitä, sitten pitäisi innostaa ja ratsastaa eteen.

Vähän nauratti, mutta laitoin nämä videot kuitenkin nyt sensuroimattomina. Alkuverkkahyppyjen jälkeen tänään hypättiin ensin rata koossa maahankaivettu. Sen jälkeen vähän isompana, ja siinä vaiheessa Rikulta loppuivat menohalut ja mulla meni pasmat sekaisin. Pääsette siis kuulemaan mun onnetonta vikinää kun kieltäydyn jatkamassa rataa loppuun... Kaikkea se Krista joutuu kestämään. Lopulta vedin yhden ratsukon verran henkeä ja tulin sitten radan kiltisti loppuun. Hyvin huomasi tuosta sarjavälistäkin, että alussa se tultiin ihan sujuvasti kahdella, ja sen jälkeen sitten kolmella pienellä, kun into väheni.

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=ryy9Ge0vN9M
Tässä ensimmäisessä siis se pikkurata, jonka pääsin loppuun ihan kokonaisena.




Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=DwoxRKvBsJ0
Ja tässä taas se hivenen isompi rata, joka meni rutinaksi kun kuskia rupesi ahdistamaan - huomatkaa Kristan pinnan pituus, on meinaan pitkä!


Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=RIbxOFU4z6U
Ja tässä sitten taas se loppurata, kun olin saanut itseni kerättyä ja tajuttua, kuinka naurettava olen kun en suostu tulemaan rataa loppuun...

Että ei ole todellakaan helppoa meikäläisen opettajilla!

Ps. Kilpailuun ehtii osallistua vielä sunnuntaihin klo 20 asti!

perjantai 5. helmikuuta 2016

Rikun päivän tärkeimmän hetken sisältö (Toivepostaus: Ruokinta)

Kai tätä voi nyt reteästi toivepostaukseksi sanoa, sillä yksi lukija kyseli minulta kokemuksia niistä lisäravinteista, joita olen Rikulle syöttänyt toivoessani parempaa kavionkasvua. Päätin kirjoitella niistä kokemuksiani ja samalla muutenkin kertoa, mitä se Riku oikeastaan nauttii niinä päivän parhaimpina hetkinään. Ps. Välihuomautus: onpa hauska päästä sanomaan, että postausta on ihan TOIVOTTU! Tuntee itsensä hurjan paljon tärkeämmäksi kuin on ollenkaan :D Kyllä mä Jilla sen sunkin toivepostauksen toteutan, ihan vaan sen takia, että pääsen käyttämään sanaa toivepostaus...

Erilaisten lisäravinteiden merkitys niveliin, karvaan tai kavioon on kyllä hankala todeta tai seurata. Sen takia olen onnellinen, kun en ole päätynyt syöttämään näitä lisäravinteita sponsoroinnin kautta, vaan olen ostanut kaikki valmisteet ihan omalla (ja joissain tapauksissa äidin) rahalla ja näin ollen saan todeta, etten tiedä, onko niillä ollut mitään vaikutusta.

Mitä meillä on kavion- ja karvanlaadun parantamiseen kokeiltu

Racing Biotin -valmistetta. Rikun kaviot ovat aina olleet vähän kuin pesusientä, ja kyselin silloiselta kengittäjältäni, että voiko siihen syöttää jotain. Hän sanoi, että biotiinivalmiste ei ainakaan haittaa, vaikka ei siitä välttämättä mitään hyötyä ole. Racingin biotiinin päädyin sen takia, että se oli kilpailijoihinsa verrattuna edullista, ja tuo parinkympin pönikkä kesti monta kuukautta. Oliko vaikutusta? No, syötin sitä kolme vuotta, ja voisin ehkä hyvällä tahdolla ajatella, että kengät rupesivat vuoden syötön jälkeen pysymään vähän paremmin. Tai näin ainakin muistelen, että kävi. Suurempi syy varmaan oli säännöllisessä kengityksessä, kuin valmisteissa.

Eri valmistajien BE-vitamiineja olen syöttänyt aina välillä vähän kuurityylisesti lihasten toiminnan tueksi. Eli käytännössä niin, että ostan muistaessani pullon/purkin ja syötän pois. Nyt en ole syksyn jälkeen uutta purkkia hankkinut, enkä ole mitään erityistä, ainakaan negatiivista eroa huomannut syöttämättömyydellä.

Sinkkiä/magnaani/kuparia olen syöttänyt säännöllisestä Racingin Biotinin rinnalla. Puuttella väitetään olevan yhteyttä mm. huonoon karvaan.

Valkosipulia syötän noin kuukauden kuurin syksyllä ja keväällä.

ADE-vitamiinia syöttelen sisäruokintakaudella.


Mitä Riku syö nyt?

Riku syö heinää kolme kertaa päivässä: aamulla kello 7 joko karsinaan tai tarhaan tarjoiltuna, kello 13:30 tarhaan tarjoiltuna, ja illalla noin kello 20 karsinaan. Heinämäärät ovat varmaan suunnilleen 3kg + 3kg + 4-5kg, päivällä saattaa ehkä tarhassa jäädä syötäväksi vähän vähemmän, kun Rikun tarhakaveri imuroi aika reippaasti heinää ja Rikua ei haittaa omistaan jakaa. Se on sellainen kaikkien kaveri. Heinä on useimmiten esikuivattua säilöheinää tai pyöröpaaliin pakattua kuivaheinää. Rikun heiniä ei punnita joka päivä, mutta tallihenkilökunta seuraa ammattitaitoisesti sitä, miltä hevonen näyttää ja muuttaa tarvittaessa heinäruokinnan määrää. Näin talvella toki kenelläkään ei ole röngtenkatsetta loimen alle, joten minä ilmoitan jos määrää pitää muuttaa. Välillä laitan Rikulle yöksi myös pienisilmäisen heinäverkon, jonka parissa se sitten askartelee ahkerasti pitkälle yöhön.

Aamulla ja illalla Riku saa myös väkirehuja. Väkirehut laitan valmiiksi ämpäreihin odottamaan jakelua.

Rikun aamuruoat hienosti kuvausta varten aseteltuna!
Riku saa aamulla 1,5 litraa Black Horsen Classicia. Olen juuri säkki sitten siirtynyt hiljalleen käyttämään Black Horsen Basicin sijaan Classicia. Basicin kanssa oli jatkuvia saatavuusongelmia - tai paremminkin hakuongelmia. Sitä jälleenmyytiin vain yhdessä paikassa Hämeenlinnassa, ja sain sieltä varastosta sitä hakiessani jatkuvasti niin huonoa palvelua, että kyllästyin. Päätin siis kokeilla, toimisiko Classic vastaavana rehuna. Kaura ei Rikulla imeydy, vaan tulee suoraan läpi - tietenkin, koska se kuuluisi vuokraan ;)
Tämä 25kg Classicia on muuten huomattavasti helpompi kantaa kuin se 30kg:n Basic-säkki!



Joskus käy näin hyvä tuuri, kuin tänään - kaupassa oli muutama kohta päiväysvanhaksi menevä säkki rehua, joten ne kaikki piti ahnehtia mukaan.
Rikun iltaruoat aseteltuna kuvausta varten. Pikkumitat vasemmalta: kivennäinen, ADE, Farriers Formula)
 Illalla Riku saa 1,5 litraa Classicia, desin Finn Horsen kivennäistä (vaikka Classic on täysrehu, en syötä sitä niin paljoa, että kivennäsitarpeet täyttyisivät, joten täydennän sitä ponimäärällä kivennäistä), desin ADE-vitamiinia ja reilun desin Farriers Formulaa. Kivennäisen tarjoaa tallia, eli sitä en ole itse valinnut. ADE-vitamiini ostetaan 15 kilon säkeissä alle 20 euron hintaan per säkki - on muuten huomattavasti halvempaa kun pussin kyljessä on hevosen lisäksi nauta ;) Suosittelen muillekin, pääsee huomattavasti halvemmalla! Farriers Formula on aivan törkeän kallis kavioaine, jonka pitäisi olla erityisen hyvä. Kaviossahan kaikki muutokset näkyvät hitaasti, joten siinä en odotakaan näkeväni muutoksia nyt 2,5 kuukautta tuotetta syötettyäni. Sen sijaan karvassa piti näkyä selvä ero jo muutamassa viikossa. Riku on varmasti epäedullinen mannekiini tässä asiassa, mutta en voi muuta sanoa, kuin että olen onnellinen, kun ei tarvitse promota tätä tuotetta tämän hevosen karvalla ;) Saattaa olla, että syötän nyt kuitenkin vain tämän tonkan loppuun ja siirryn sen jälkeen huomattavasti halvempaan biotiini+sinkki/kupari -yhdistelmään.
 
Kyllä. Se maksaa satasen pönttö. Ja kestää syötössä ensimmäisen vuoden ajaksi suositellulla määrällä 58 päivää.


Hivenen on halvempaa kuin se vain hevosille myytävä ADE.

Rikun ILTAPUURON ainekset - huomioikaa hienosti oikeasta päästä avattu suola

En ollut aiemmin mikään mössöjen ja sotkujen syöttelijä, mutta kun Riku oli viime syksynä pitkään kipulääkekuurilla ja lääkkeen syötti milloin kukakin, koin helpoimmaksi sotkea kipulääkkeen johonkin. Tätä tarkoitusta varten lainasin kotoa kaneilta pellavaa ja greenlinea. Näistä sekoitin yhdistelmän, jota laitoin desin verran, ja siihen päälle sitten muut lisärit (tuolloin biotiini, sinkki, suola jne.). Tähän sotkuun sekotin ennen tarjoilua kipulääkkeen. Ja hyvin upposi. Itseasiassa niin hyvin, että Rikun innokasta hörinää, aina kun se näki jonkun astian, jossa voitaisiin ehkä tarjoilla PUUROA, oli sydäntäsärkevää katsella. Niinpä puuronsyöttöä jatkettiin, vaikka kipulääkekuuri loppui.

Tällä hetkellä puurossa, joka tarjoillaan ratsastuksen jälkeen, on edelleen sitä greenline/pellava -sekoitusta desin verran, hivenen suolaa ja uusimpana Suppleaze Goldia. SG on ollut syötössä vasta niin vähän aikaa, että sen vaikutuksista muuhun kuin omistajan omaantuntoon en osaa sanoa mitään. Omistajan omaatuntoa se on lohduttanut paljon. Tilasin tänään jonain perinteisenä "suren Rikua keskellä yötä" jo marraskuun puolella, ja sain sen vasta nyt tammikuun lopussa toimitusongelmien jälkeen. Katsotaan, jääkö tämä syöttölistalle.

Näistä aineksista koostuvat siis Rikun päivän parhaat hetket. Olen muuten aivan varma, että tuolta kokeilluista lisäravinteista puuttuu monia... No, ehkä te kommentoitte, mitä vielä voisi kavioon kokeilla, niin voin sitten todeta, että kokeiltu on ;)

tiistai 2. helmikuuta 2016

Vastauksia kysymyksiin, osa 1

Sain niin paljon ihania kysymyksiä, että päätin aloittaa kysymyssaldon purkamisen heti samantien. Kilpailuun voi osallistua sunnuntaihin saakka, mutta julkaisen näitä kysymyspostauksia tällä viikolla hiljalleen, etteivät vastaukset pääse kasvamaan ihan mahdottoman pitkiksi :) Jaan kysymykset kolmeen osuuteen: 1. Muut kuin hevosasiat, 2. Rikukysymykset ja 3. Muut hevoskysymykset. Ja ei kun kimppuun!

1. Muut kuin hevosasiat

Oletko koskaan miettinyt jos et harrastaisikaan ratsastusta? Mitä silloin harrastaisit?
Oletko koskaan harrastanut mitään ratsastuksen lisäksi?
Yhdistin nämä kysymykset saman vastauksen ylle. Mä olen itseasiassa useinkin miettinyt, mitä harrastaisin ja tekisin, jos en harrastaisi ratsastusta näin intensiivisesti. Opiskeluaikoina, kun en ratsastanut näin paljon (silloin liikutin suomenhevosruunaa 1-2 kertaa viikossa) harrastin aktiivisesti kuntosalia (3-4 kertaa viikossa) ja tykkäsin painojennostelusta. Nyt syksyllä aloitin kuntonyrkkeilyn, ja tykkäsin siitäkin! Mutta jos oikein rehellisiä ollaan, niin ilman ratsastusta mä olisin niin mukavuudenhaluinen, eikä mulla olisi mitään motivaatiota pitää kunnostani huolta, että luultavasti harrastaisin lukemista ja elokuvien katselua. Ja suklaata.

Olen nuorempana harrastanut tanhua (kyllä!), näytelmäkerhoa ja kuvaamataitokerhoa. Neljännellä luokalla sain hoitohevosen, eikä sitten aika riittänyt enää mihinkään muuhun. Opiskeluaikana innostuin kuntosalilla käymisestä, ja se on jatkunut harrastuksena (1-2 kertaa viikossa) siitä asti. Lisäksi aloitin viime kesänä uinnin (kerta viikossa rintauintia altaassa tunti edes takaisin - haaveissa aikuisten uimakoulu!) ja talliystäväni Laura on saanut minut koukutettua pilatekseen, tai lähinnä siihen, mitä se tekee ratsastuskunnolle. Koirien kanssa tulee lenkkeiltyä ja nyt sairauslomani aikana olen käynyt myös vähän hiihtämässä, ensimmäistä kertaa sitten ala-asteen!

Onko sinulla muita lemmikkejä kuin hevonen? Jos ei, haluaisitko?
Minulla on aika paljon lemmikkejä! Koiria on kaksi: kohta 7-vuotias länsigöötanmaanpystykorva nimeltä Kelpo, ja ex-puolisoni kanssa yhteisomistuksessa oleva sekarotuinen (pk. collie/bordercollie/suomenpystykorva) 8-vuotias Piki. Kissoja taasen asuu luonani tällä hetkellä kolme (nekin ovat yhteisiä ex-puolison kanssa, ja asuvat ainakin toistaiseksi kaikki minun luonani): kaksi ihanaa american curl -rotuista kippurakorvaa Myr ja Pikkumyr (isä ja poika), sekä Puupanda, joka löytyi viime kesänä hylättynä kesämökiltä. Lisäksi minulla on kaksi marsua, Keesi ja Keijo.

Vasemmalla Kelpo, keskellä mutsini koira Mocca ja oikealla Piki evästauolla

Isä ja poika

Puupanda nukkuu omituisissa paikoissa - muunmuassa yöpöydällä

Ilmeisesti sinulla ei ole aivovamman jälkeen tullut kamalan isoja fyysisiä oireita vai olenko ymmärtänyt väärin? Tarkoitan tällä siis toispuoleista "halvausta"/hypotoniaa tai lihastonuksen nousua tai jotain muuta?  
Nyt tuli niin hienoja sanoja, että en osaa ehkä ihan vastata, mutta yritän! Minulla alkoi onnettomuuden jälkeen vasen puoli puutua, siitä tuli kipeä ja voimaton. Kävin aika paljon silloin OMT-fysioterapeutilla saamassa kuntoutusta, ja syksyllä vasemman käden tilannetta tutkittiin sairaalassa (hermoratakuvaus ja rintarangan & selän magneetti). Hermoratakuvauksessa löytyi jotain epätyypillistä, mutta magneetti oli ihan ok. Ilmeisesti nämä oireet kuitenkin johtuvat lihastäräyksestä, joka on aiheuttanut lihaksistoon "suojatilan" ja hermot ovat todella ärsyyntyneet. Käyn edelleen kahden viikon välein fysioterapiassa, ja jos väli venähtää yhtään pidemmäksi, alkaa puutumisoire jälleen ja kipu lisääntyy. Vasen puoli minulla on kaiken kaikkiaan selvästi heikompi, ja erityisesti väsyneenä esiintyy tosi paljon kömpelyyttä - vasen jalka ei nouse rappuselle tai kynnyksen yli, ja esineet tippuvat vasemmasta kädestä.

Oletko koskaan miettinyt että voisit kilpailla vammaisratsastuksessa? Tai olisiko sinun vammasi tarpeeksi paljon elämään vaikuttava, että saisit niihin luokkiin osallistua? Toivottavasti aiheesta kysyminen ei tee oloasi epämukavaksi! Olen vain utelias :)
Ei tee lainkaan epämukavaksi! Itseasiassa haastatellessaan minua Ruuhkis kysyi aivan samaa, ja vastasin hänellekin, että en ole kyllä ajatellut. Mulla on vankkana ajatuksena, että kuntoudun lähes entisenkaltaiseen tilaan, joten hirveän pitkiä suunnitelmia ei ole tehty. Jos näyttää siltä, etteivät kouluradat ala pysymään millään päässä, voi olla, että menen katsastukseen ihan sen takia, että saisin mahdollisuuden käyttää lukijaa kouluradalla, ettei kaikki energia menisi radan mielessäpitämiseen, vaan ehtisi ratsastaakin. Ensi kesän jälkeen olen varmaan viisaampi tässäkin suhteessa :)

Onko sinulla tavoitteissa mitään suurta? (esim. pitkä ulkomaanmatka tai jotain)
Mulla on tosi suuri tavoite, nimittäin kuntoutua työkuntoon! Se on minun päätavoite, jota ajattelen jatkuvasti. Mä en ole käynyt ulkomailla (ellei risteilyjä lasketa) kuin 10-vuotiaana kerran Teneriffalla, ja täytyy sanoa, että kaiken rahan kadotessa hevosiin ei tarvitse jatkossakaan sellaisesta haaveilla ;) Ensi kesänä olisi kuitenkin tarkoitus tehdä kaksi pientä reissua: ensin ratsastusleiri äitin kanssa, ja sitten elokuussa ystävän kanssa pyöräilemään Ahvenanmaalle. 

Millainen koulutus sinulla on? (peruskoulun lisäksi)
Peruskoulun jälkeen luin Hämeenlinnassa Lyseon Lukiossa itseni ylioppilaaksi ja valmistuin keväällä 2005. Sen jälkeen pidin kaksi välivuotta, joiden aikana olin töissä hotellisiivoojana, pesulassa ja kouluohjaajana koulussa. Toisena vuotena luin myös avoimessa yliopistossa psykologiaa ja erityispedagogiikkaa. Syksyllä 2007 aloitin opinnot Joensuun (nyk. Itä-Suomen) yliopistossa pääaineenani erityispedagogiikka. Valmistuin keväällä 2011 Kasvatustieteen maisteriksi ja minulla on pätevyys tehdä niin erityisluokanopettajan, kuin luokanopettajan töitä. Kuluvan vuoden olisi kuulunut olla minun viides työvuoteni, mutta se ei nyt mennyt niin kuin Strömsössä.

Voisitko kuvitella asuvasi ulkomailla? 
Voi kamalaa, en! Jos pakko olisi, selviäisin kyllä, mutta se ei todella ole sellainen asia, josta edes leikilläni haaveilen...

Onko sinulla joitain unelmia, joita tahtoisit saavuttaa?
Jäin oikein miettimään tätä. Onhan minulla. Haluaisin vielä joskus ratsastaa Rikulla VaB-radan ja hypätä metrin radan kisoissa. Haluaisin löytää elämäni rakkauden. Tällaisia pieniä ainakin. ;)


2. Rikukysymykset 



Kuvaile Rikua kolmella adjektiivilla, jotka alkavat kaikki samalla alkukirjaimella

Hauska, hölmö ja hempeä :D

Onko jotain asioita mitä Riku vihaa?
Riku on kyllä todellinen "kaikki käy" hevonen. Se tykkää kaikista ihmisistä ja hevosista, sille sopii yleensä kaikki. Se kyllä pelkää asioita, mutta ei se niitäkään varsinaisesti vihaa... Hmm... Se ei tykkää naaman pesusta, eikä se jostain syystä suostu syömään likittiä, vaikka muuten onkin niin ahne!

Miksi juuri Riku? Mikä siinä on parasta? Muuttaisitko siitä mitään?
Rikuhan oli mulle tuttu hevonen sitä kautta, että se oli asunut Aulangolla jo useamman vuoden edellisten omistajiensa ratsuna. Olin ihaillut sitä aina, mutta en oikeasti ollut miettinyt sen ostamista. Etsin aktiivisesti itselleni hevosta, ja olin todella kyllästynyt kiertelemään ympäri Suomea katsomassa hevosia, jotka eivät lopulta olleetkaan yhtään sitä mitä luvattiin. Minulla oli tuolloin ylläpidossa Iida Hastin hieno suomenhevonen M.H. Timo, eli tunsin kyllä, miltä laadukas hevonen tuntuu. Salla minulle sitten lopulta sanoi, että tee nyt tarjous tuosta Rikusta. Ja minä tein, ja koeratsastin. En ihastunut ollenkaan hevoseen, se tuntui niin erilaiselta kuin Timo. Mutta uskoin, että ehkä tästä vielä jotain tulee. "Ja saahan sen varmasti myytyä, jos ei natsaakaan", muistan sanoneeni. No, ei tullut myymiselle tarvetta :D

Rikussa parasta on sen huumorintaju. Se tuntuu haistavan, kun minulla on huono päivä, ja järjestää silloin aina pientä ekstraohjelmaa, joka jättää minut lopulta hekottelemaan, kun hevonen suunnilleen viheltelee, että enhän mä mitään tehnyt. Se on myös kamalan opettavainen hevonen ratsastaa, koska se vaistoaa välittömästi sen, kun ratsastaja ei enää uskokaan, että tehtävästä selviää, ja menee siitä lukkoon. Sitten ei onnistu mitään. Rikun laukka on niin upea, että aina muiden (suomen)hevosten selkään istuessani mietin, että miten tää tuntuu näin... huonolta :D Riku myös tuoksuu erityisen hyvälle!

Mä muuttaisin mielelläni Rikusta sen, ettei se olisi näin kaveririippuvainen. Se tarhaa yhteistarhassa, ja on aina silloin, kun sitä ratsastaa yksin, tosi säpsy. Kyllä se toimii, mutta on kaverin kanssa tuhat kertaa rennompi. Toki, kun nyt suoraan sanon, en ole tehnyt tilanteen ratkaisemiseksi juuri mitään, joten siihen ei ole odotettavissa helpotusta. Mutta tämän takia meillä jää esimerkiksi kenttäkisat starttaamatta, kun en usko, että saisin hevosta lähtemään kavereiden luota mihinkään.
Olisi myös ihanaa, jos Rikulla olisi vähän enemmän esteitsetuntoa, että se uskaltaisi ratkaista tilanteita yksin silloin, kun mä olen vähän epävarma tai ulapalla. Mutta toisaalta - opinpa ainakin olemaan jättämättä hevosta yksin, nimittäin silloin se ei mene yli hammastikustakaan.

Mitä Riku on opettanut sinulle? 
Riku on opettanut mulle tosi paljon asioita. Ensinnäkin kärsivällisyyttä - sen kanssa asiat eivät ole menneet niin kuin mä olen suunnitellut - jos olisivat menneet, me valmistauduttaisiin tällä kaudella suomenhevosten Prix de Suomen Hippos -luokkiin kovaa vauhtia. Kuten jokainen meidän viime kauden tulostasoa vilkaissut voi todeta, niin ei meinaan olla lähelläkään... Tässä sivuteitä tavoitteisiin kierrellessä on kuitenkin tullut opittua niin paljon siitä, että hevonen on ennenkaikkea ystävä, sielunkumppani ja tanssikaveri, että tuntuisi absurdilta olla pettynyt. Mä olen nyt paljon parempi ihminen kuin ennen sitä, kun Riku tuli mun elämääni.
Ratsastamisesta Riku on opettanut mulle ihan valtavasti! Sen kanssa mä olen hypännyt ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen, hypännyt mun korkeimmat esteet ja radat, treenannut sellaisia asioita, joita ei olisi voinut kuvitellakaan ja kokenut niin monta oivallusta, ettei niitä voi laskea.
Riku on myös opettanut mulle aika paljon rakkaudesta ja luottamuksesta. Siitä, miten se kantaa vaikeiden asioiden lävitse. Jos mulla ei olisi Rikua, mä olisin paljon syvemmällä masennuksessa, kuin mitä nyt olen.

Meinaatteko tällä kaudella kilpailla?
Joo, meinataan! Ehdottomasti vähemmän kuin viime kaudella, kun rahaa ei ole hirveästi ylimääräistä, mutta lähialueen kisoja kuljetaan kyllä, kun saadaan kyyti. Varmaan ennen kaikkea estekisoja, ehkä jotain koulustarttejakin :)


3. Muut hevoskysymykset

Mikä on suosikki ratsastusvarusteesi?
Olen vähän hanskafriikki, eli tykkään valkata uusia Roeckl-hanskoja eri väreissä ja malleissa :D

Mihin hevostapahtumaan haluaisit osallistua? (ei katsojana)
Hmmhmmhmm. Suomenhevosten Kuninkaallisissa johonkin hienoon luokkaan. Jos ei nyt ihan pääluokkiin (hehheh) niin johonkin. Derbykentälle haluaisin hyppäämään!

Mikä on ensimmäinen ratsastusvaruste joko itsellesi tai hevosellesi, jonka muistat ostaneesi täysin itse?
Äidiltä saatuja rahoja taskussa olen pyöräillyt 10-vuotiaana ostamaan tulevalle hoitohevoselleni harjoja Valjas-Kolmiosta noin vuonna 1996!

Jos ennen tavoitteesi oli omistaa yksi hevonen ennen kuin olet 30, ja nyt tavoittelet kahden hevosen omistajuutta ennen kuin täytät 40, aiotko hommata kolmannen ennen kuin täytät 50? :D
Jos voitan lotossa, eikä tarvi käydä töissä, niin ehdottomasti! Mutta noin muuten veikkaan, että sekä aika, että raha tulee vastaan, että kolmea hevosta en pysty omistamaan.


Jos aiot toteuttaa seuraavan haaveesi, eli toisen hevosen hankkimisen, niin millainen tämä toinen hevonen olisi?
Jos sinulla olisi Rikun lisäksi toinen hevonen (ja aikaa ja rahaa sen pitämiseen), minkälainen se olisi?
Jos Rikua ei saa sanoa, millainen olisi sun unelmien hevonen?
Jos minulla olisi mahdollista hankkia Rikun rinnalle juuri nyt toinen hevonen, etsisin varmaan kokenutta (ja helppoa) estehevosta, jolla pääsisin hyppäämään hiljalleen isompia luokkia. Toki se olisi myös kiva kouluheppa, niin puksuttaisin sillä sitten kouluakin. Huippua olisi, jos se olisi niin järkevä, että tällainen amatööri voisi harjoitella sillä maastoesteitäkin! Ja ei siis suomenhevonen, vaan puoliverinen.
Tällainen järkevä, kiltti ja kapasiteetikas hevonen olisi tällä hetkellä myös mun unelmahevoseni. Niin, saahan sitä unelmoida, se on ilmaista. 

Millaisen hevosen omistaisit, jos sinulla ei olisi Rikua? Olisiko se suokki vai kenties jokin muu? 
Omistaisin aika varmasti suomenhevosen, koska etsin tuolloin suomenhevosta aktiivisesti. Yllä onkin kuvailtu hevosta, jollaisen juuri nyt hankkisin, jos minulla ei olisi Rikua.

Oletko koskaan katunut hevosen hankkimista?
En ikinä! Mä olen aina rahaton, aina on kiire (paitsi nyt kun ei töissä käy), koko ajan huoli, että onko Rikulla kaikki hyvin, mutta mä olen niin onnellinen siitä, että mulla on Rikunkaltainen syy elää. Tallillemeno on aina kivaa, ja silloin kun en ole tallilla, mulla on sinne ikävä. 

Oletko koskaan ratsastanut issikalla? 
Olen, kun olin n. 12-vuotias, äitini kaverilla oli issikka, jolla sain silloin tällöin ratsastaa.

Korkein este jonka olet hypännyt?
En kyllä tiedä... Rikun kanssa varmaan jossain jumppasarjan lopussa on ollut jotain n. 115cm joskus, mutta lähtökohtaisesti mulle jo korkeus 95-100cm on kyllä valtava, jos ei ole jumppasarjaa tukena. Ja tällä hetkellä kärsin taas hetkellisestä rimakauhusta, eli jo 90cm tuntuu tosi korkealta. 

Harkitsitko koskaan hevosalaa? 
Itseasiassa harkitsin jopa niin vakavasti, että olen hakenut ja päässyt suorittamaan kaksoistutkintoa Ypäjälle. Jätin kuitenkin lähtemättä, ja se on kyllä ollut elämäni järkevin päätös - mä en todella ole niin taitava, että olisin ratsastamalla uran tehnyt, ja hevosenhoitajan palkalla ei pidetä ja treenata omaa hevosta. 

Mihin kiinnität hevosessa huomiota, kun näet sen ensi kerran? Liikkeisiin, väriin, johonkin muuhun?
Ehdottomasti siihen, näyttääkö se ystävälliseltä ja kiinnostuneelta. Kaikki muu on toisarvoista, jos hevosesta huokuu "hyvä fiilis". 

Kiitos kaikille kysymyksistä ja kommenteista blogistani! Vielä ehtii osallistumaan hienojen palkintojen arvontaan, tällä hetkellä laukkujahtiin on ilmoittautunut vasta neljä ihmistä ja huopaakin havittelee vasta yhdeksän! Eli mahdollisuudet voittoon ovat vielä aikasen hyvät!

maanantai 1. helmikuuta 2016

Jalustin.net: Helmikuun blogi - Yllättävää kunniaa juhlitaan arvonnalla!

Sain muutama päivä sitten Jalustin.netin Eveliinalta viestiä, että minun blogini oli valittu Jalustin.netin Helmikuun blogiksi. Tunnustus sai leukani tipahtamaan suunnilleen polviin järkytyksestä. Kysymykseen, otanko kunnian vastaan, sain juuri ja juuri ähellettyä vastaukseksi, että totta kai otan. Tietenkin.

Jos olisin esimerkiksi seurannut Jalustin.nettiä Facebookissa tai Instagramissa, tilanne ei olisi päässyt näin yllättämään: huomasin vasta tässä vaiheessa, että molemmissa kanavissa oli ollut linkki, josta pääsi äänestämään neljästä suokkiblogista lemppariaan. Yhteistä meille äänestykseen nostetuilla lienee se, että olemme kaikki suhteellisen pienen seuraajamäärän blogeja (seuraajia bloggerin kautta alle 100) ja ratsastamme suomenhevosella. Muut äänestyksessä olleet blogit olivat Suomimies ja Puolanpoika, Pioneerirykmentti ja nyt viikonlopun aikana vain kutsutuille lukijoille olevaksi siirretty Tellun Tavalla.

En siis ollut edes ehtinyt pohtia mahdollisuutta blogini "rummuttamiseen" äänestyksessä, kun se olikin jo ohitse. Kiitos siis teille, jotka olette blogistani pitäneet niin paljon, että kävitte sitä äänestämässä - näin tämä kunnia tuntuu entistäkin makeammalta!

Jalustin.net haastatteli minua bloggaamiseen liittyvistä asioista, tekstin voit käydä lukemassa täältä.


Superkiitos niin Jalustin.netin tiimille blogini esillenostamisesta, kuin teille, jotka blogiani äänestitte!



Yllättävän ja ihanan tittelin juhlaksi toteutan nyt blogini ensimmäisen arvonnan. Sain blogiarvonnalle huikean hyvän sponsorin: paikallisen täyden palvelun hevostarvikeliikkeen, Valjas-Kolmion!

Valjas-Kolmio on 1987 perustettu suomalainen perheyritys. Kahdessakymmenessäkahdeksassa vuodessa meille on kertynyt laaja tieto-taito suomalaisten hevosharrastajien tarpeista ja toiveista. Meillä on kontaktit valmistajiin ja tukkuihin Suomessa, Euroopassa, Aasiassa ja Intiassa.

Alusta asti olemme panostaneet ”täyden palvelun hevostarvikeliikkeeseen” kuuntelemalla asiakkaita, kouluttautumalla ja etsimällä maailmalta uusimmat innovaatiot ja trendit. Valikoimaamme kuuluu hevosurheiluvarusteita laidasta laitaan oikealla hinta/laatu-suhteella ja uudistamme tuotevalikoimaa pysyen koko ajan kehityksen kärjessä. Kantavana ajatuksena on löytää hyllyihimme mahdollisimman edullisia tavaroita laadun kärsimättä.

 Itse olen ollut Valjas-Kolmion vakiasiakas pikkutytöstä asti - ensimmäiselle hoitohevoselle ostettiin mätsäävät harjat Valjas-Kolmion valikoimista, ensimmäiset kypärät, kumiaiglet ja kangaspaikalliset ratsastushousut ostettiin Valjas-Kolmiosta. Kun muutin opiskeluiden jälkeen takaisin Hämeenlinnaan, tuli Valjas-Kolmiossa poikkeamisesta tapa. Tällä hetkellä ratsastusvaruistestani ja Rikun tavaroista on noin puolet ostettu Valjas-Kolmiosta. Jaanalla on hyllyssä uskomaton määrä tavaraa liikkeen pieneen kokoon nähden - menet sitten hakemaan jengatappia, kisanumeroa, ratsastushanskoja harvinaisessa koossa tai kisahousuja huomisiin kisoihin, ne yleensä taiotaan jostain esille.

En voisi olla enempää innoissani blogiin arvottavaksi saamistani palkinnoista, joten kai ne on nyt pakko esitellä!



Horse Comfortin Polo Canvas -laukku!
 Ensimmäisenä arvontapalkintona on siis Horse Comfortin laukku. Tähän tilavaan (korkeus 35cm, leveys 35cm) laukkuun mahtuu hyvin lompakon ja avainten lisäksi kaikkea, mitä heppatyttö reissussaan tarvitsee. Palkinnon ovh. on 49 euroa.




HKM Sports Equipmentin räiskyvän oranssi huopa

Toisena arvontapalkintona on aivan Rikun värinen huopa! Tämä on niin käsittämättömän räikeä, että menee hyvin jo turvavarusteesta maastossa... Minä ihastuin tähän täysin, tämä on aivan Rikun värinen - pitää ehkä käydä ostamassa Rikulle siis oma :D Kuvattu huopa on yleismallia, mutta Jaana lupasi, että voittaja voi halutessaan vaihtaa sen koulumalliin. Huovan ovh on 37 euroa.

Kiitos Valjas-Kolmiolle blogiyhteistyöstä ja kuluneista yhteisistä vuosista! 

Näin osallistut arvontaan:

Kommentoi seuraavat asiat:
1. Toimiva sähköpostiosoite. Sinun ei tarvitse olla rekisteröitynyt lukija osallistuaksesi.
2. Kumpaa palkintoa tavoittelet - huopaa vai laukkua. Et voi osallistua molempiin arvontoihin, vaan molemmista järjestetään omat arvonnat.
3. Kerro, miksi luet blogiani, millaisista teksteistä olet erityisen kiinnostunut, parannusehdotuksia tai mitä vain kommenttia blogistani!
+ Lisäarvan saat arvontaan,  jos esität minulle kysymyksen tai kysymyksiä. Jos kysymyksiä tulee, teen toisenkin asian ensimmäistä kertaa blogini historiassa, ja kirjoitan kysymyspostauksen!

VASTAUSAIKAA ON SUNNUNTAIHIN 7.2. klo 20 ASTI!