torstai 30. elokuuta 2012

Maanantai - tiistai

Maanantaina Rikulla oli vapari. Oli kuulemma iloisena juossut ja pukitellut ympäri tarhaa, hyvä Riku! Timo sen sijaan kävi maastossa P:n kanssa, joten mä pidin tallihuilipäivää. Tuntuipa oudolta.

Tiistaina mulla olikin sitten ihan tavallinen tallipäivä. Menin töistä suoraan tallille ja oikeastaan suoraan estetunnille Rikun kanssa. Alkuverkassa Riku tuntui hyvältä, mutta "rullasi" turhan paljon kuolaimen taakse ja jouduin ajoittain nostelemaan sitä kädellä sieltä pois. Tätä rullaamisongelmaahan ei ole silloin kun Riku liikkuu aidosti ja rehellisesti pohkeen edessä ja hyvässä tahdissa. Näitä hetkiä vain sattuu harmittavan harvoin... Verryttelyhypyt sujuivat hyvin ja oma fiilis oli ihan ok. Rikulla on tapana potkia pienet esteet mennessään nurin, se kun alkaa nostella jalkoja vasta kun esteet nousevat. Tämän en anna enää itseäni häiritä. Laukat eivät myöskään vaihdu pienille esteillä kovin sujuvasti, varsinkaan kun en itse ole vielä oikein sinut tämän esteloikkimispuuhan kanssa vaan unohtelen sellaisia suhteellisen oleellisia asioita kuin johtaminen ja katse.

Verkkahyppyjen jälkeen hyppäsimme muutamaa yksittäistä n. 70cm estettä. Hyppypaikat eivät tahtoneet löytyä ja itse hermostuin kun jäin hypyssä jälkeen. Laukka ei tahtonut pyöriä enkä saanut ratsastettua Rikua pohkeen eteen. Siirryttiin sitten kuitenkin radalle. Paikat olivat hukassa ja laukka katosi kaarteessa. Yhdelle noin 80cm korkealle portille tuli sitten ihan tyhmä kielto kun innostuin taas tyrkkäämään juuri ennen estettä. Pyysin sitten, että saisin ratsastaa viimeisen kierroksen matalampana ja yrittää keskittyä ratsastamaan laukkaa esteiden sijaan. Viimeinen kierros oli parempi kuin edellinen - tosin laukat jäivät taas vaihtumatta ja niiden vaihtamiseen väleissä meni aikaa. Itsellä oli kuitenkin tunnin jälkeen sellainen olo, että nämä meidän esteratsastukset olivat nyt sitten tässä... Varsinainen draamakuningatar kun tuppaan välillä olemaan.

Tiistaina menin sitten vielä illalla koulutunnille Timolla. Laitoin pitkästä aikaa kanget päähän ja ajattelin, että kokeilen ns. "viimeistä kertaa" kuinka hevosesta irtoaa liikettä. Ja kylläpä sitä irtosikin! Alkuverkat tehtiin ennen tunnin alkua ja niiden aikana sain Timon kivan irtonaiseksi ja rennoksi. Tehtiin askellajeja molempiin suuntiin ja lopuksi muutama pysähdys laukasta. Sitten siirryttiin tunnille. Tunnin aiheena olivat kokoamiset - ja minä olin tietysti aivan intona, sillä kokoamiset ovat minun ja Timon bravuureita. Ensin tehtiin siirtymiä koottu käynti - lisätty käynti -välillä. Sitten ravissa samaa. Käynnissä oli vaikeampaa, ravissa taas Timon tahdikas ravi pääsi oikeuksiinsa. Lopulta tehtiin laukassa kokoamista ja päädyimme hienosti sujuneiden kokoamisten jälkeen tekemään hieman ns. piruettilaukkaa ja laukkapiruetin "esimuotoja". Oli aika hieno fiilis! Ei tarvinnut enää miettiä koko lajin vaihtamista purjehdukseen, kyllä tämä kouluratsastus vielä sujuu ;) Lopuksi tehtiin vielä muutamia laukka-pysähdys -siirtymisiä ja ne olivat napakoita ja hyviä. Parempia varmaan kuin ikinä. Timon rennompi ratsastuskausi on selvästi tuonut hevoselle takaisin motivaation tehdä hommia tosissaan!

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Tosi surkean aloitus & 80cm

Heipähei. Tämä on minun ikioma tosi surkea hevosplokini. Oikeastaan tämän ei ole tarkoitus olla hevosblogi, vaan tämän on tarkoitus olla treenipäiväkirja, johon kirjailen omia mietteitäni treeneistäni. Aiemmin kirjoitin nämä treenivihkoon tallilla, mutta nykyään olen tullut niin harmittavan laiskaksi, etten jaksa sellaista harrastaa. Vihkoon raapustan nykyään lähinnä sitä kuka liikutti ja mitä noin suurin piirtein tehtiin. Tarve on toki sillekin, mutta syvempi analyysi kehittymisestä ja kehittymistarpeista jää tekemättä. Yritetään sitä siis täällä.

Olen siis Anne, 25-vuotias arkitöissä opettajana harrastustani rahoittava nuori sennuratsastaja. Noin kuukausi sitten ostin itselleni oman hevosen, joka on minulla aivan liian hyvä, eli sinänsä loistava treenikaveri. Riku on seitsemän vuotias suomenhevonen, jolla on kisattu esteillä metriä. Kouluratsastuspuolelle löytyy liikettä, mutta aiemmat omistajat olivat hyvin estepainotteisia, joten kisattu ei ole koulussa sen enempiä, joitain alue- ja kansallisia startteja kyllä löytyy. Viime lokakuun lopusta minulla oli ylläpidossa yhden ratsastuksenopettajistani suomenhevosruuna Timo. Timon kanssa kisasimme tällä kaudella He B-A tasolla seurakilpailuissa ja kävimme myös puksuttamassa yhden He B- tasoisen aluestartin. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että sain lainata itselleni mahtavaa kouluhevosta. Timo siirtyy takaisin omistajansa käyttöön elokuun loputtua.

Pitemmittä puheitta itse aiheeseen. Tänään hyppäsimme oman tallimme aluekisoissa 80cm korkean seuraluokan. Olen vasta tänä kesänä oikeastaan alkanut uudelleen hypätä ja Rikun tultua elämääni olen saanut paljon rohkeutta esteratsastukseen, joka siis todellakaan ei ole vahvinta alaani. Viime viikonloppuna kävimme hyppäämässä lähitallilla 60cm & 80cm radat, joissa molemmat radat olivat aika hyviä. Kasikympissä tosin kielsimme ulos viimeiselle esteelle, kun Riku päätti vähän jallittaa minua muka "pelkäämällä" aaltoestettä. Hups, näitä sattuu!

Aamulla siis suuntasin tallille ihan järkyttävä jännitys mahassa pyörien. Kävin kävelemässä radan ja auttelin vähän kisajärjestelyissä. Sitten Riku laitettiin kuntoon ja itse kävin vielä kerran kävelemässä radan sillä aikaa kun Rikua kävelytettiin. Kun sain radan käveltyä paniikki alkoi olla jo aikamoisissa mittasuhteissa... Joten oli oikea aika siirtyä selkään. Verryttelin ensin molempiin suuntiin ravissa ja laukassa. Riku oli kivan napakka ja vastasi pohkeeseen hyvin. Kävelin hetken ja kertailin rataa mielessäni. Sitten nappasin ohjat ja hyppäsin pystyesteen muutamaan kertaan. Suunnanvaihdon jälkeen hyppäsin okserin ja pystyn. Kävelin hetken ja katselin meneillään olevia suorituksia. Lopulta vielä yksi hyppy ja radalle odottamaan omaa vuoroa.

Edellisen ratsukon tehdessä suoritustaan kävimme Rikun kanssa katsomassa radan mahdolliset "möröt". Riku ei tuntunut niistä välittävän ollenkaan. Ei muuta kuin radalle siis! Ensimmäinen este oli ehkä todellisuudessa noin 65cm korkea ja jännitin hieman ennakkoon, että potkaiseeko Riku sen mennessään alas, kun on niin pieni. Se jäi kuitenkin pystyyn. Kakkoseste sitten heti tippuikin, kun jäin suuhun liikaan kiinni ja ratsastin estettä kohti kässäri päällä. Kolmosesteelle oli kakkoselta aika tiukka kaarre, ja kaarre tappoi laukan ihan kokonaa. En jostain syystä saanut tälle asialle tehtyä mitään kaarteessa, vaan päätin sitten ruveta tyrkkäämään suoraan kohti estettä... Rikulta meni askeleet sekaisin ja se ei onnistunut enää hyppäämään estettä, vaan lähes liukui sen sekaan. Hyvä minä. Sillä aikaa kun estettä korjattiin sain ajatukseni sen verran kasaan, että tajusin nostaa Rikun naaman ylös ja ratsastaa laukkaa eteen. Rata sujuikin loppuun mallikkaasti ja virhepisteittä. Tuloksena siis 8 virhepistettä, jotka otan kaikki omiin nimiini. Olen kuitenkin tyytyväinen sinänsä, että tuon karmivan alun jälkeen sain koottua ajatukset ja ratsastettua. Kyllä tämä tästä, treeniä vaan :)