Eilen käytiin Rikun kanssa pyörähtämässä aluekoulukisoissa Tampereella. Lähtöaika oli vasta illalla viiden jälkeen, eli herätys oli aamulla vasta puoli kymmeneltä, tallille meno vähän ennen 12 ja lastaus kahden jälkeen. Oikein luksusta!
Matka sujui hyvin ja kisapaikalla Riku jaksoi seisoskella kiltisti kopissa. Kopista ulosotettaessa Riku oli yllättävän rauhallinen ja nousinkin miltei heti selkään. Verkkasin puolisen tuntia ja Riku oli tosi hyväntuntuinen verkan läpi. Lähdin tosi hyvillä mielin radalle. Ratana K.N. Special.
Radalle tulo ja pysähdys oli toisen tuomarin mielestä 6,5 arvoinen, toinen tuomari taas koki pysähdyksen olevan kahdella uralla (5,5). Loiva kiemura herätti myös erimielisyyttä, toisen tuomarin mukaan sujuva tie (6,5) ja toisen mukaan vasemmalle asettunut (5,5). Keskiravi ei ollut kummoinen, yritystä oikeaan suuntaan kuitenkin (6 ja 5,5). Voltti oli mielestäni ihan ok, tuomarit taas hivenen erimielisiä (5,5 ja 6,5). Loiva kiemura tarkasti ratsastettu (6,5 molemmilta). Kolme askelta käyntiä, jotka olivat ehkä siisteimmät ratsastamani, palkittiin arvosanoille 7 ja 6,5. Volttiin toinen tuomari kaipasi parempaa ravia, molemmilta kuitenkin 6,5. Käyntiin siirtyminen oli mielestäni hyvä, siitä arvosanoiksi 6,5 ja 6. Pysähdys käynnistä oli hyvä, kun taas käynnissä uralla Riku alkoi ennakoida laukkaa ja poikitti rajusti. Molemmilta tuomareilta oikeutetusti 5. Laukannosto sai räjähtävästä lähdöstä huolimatta arvosanaksi 6 molemmilta. Pääty-ympyrää, jossa minulla oli hieman ohjausongelmia, toinen tuomari arvioi 6 ja toinen 5 arvoiseksi. Lävistäjään olin itse tyytyväinen (6,5 ja 6). Seuraavaan laukannostoon molemmat tuomarit toimvoivat napakkuutta (6 ja 6,5). Pääty-ympyrä onnistui nyt paremmin (7 ja 7). Lävistäjä ei ollut täysin suora (6 ja 6). Käyntiin siirtyminen meni plörinäksi ja ravin kautta (4,5 ja 4). Pysähdys oli mielestäni varsin kohtuullinen (6,5 ja 6,5).
Radalta tullessani olin todella tyytyväinen ja vähän jo ajattelin, että rusettikin saattaisi hyvin irrota... Ja peen marjat ;) Toisen tuomarin prosentit 61,4% olisivat riittäneet 38 lähtijän joukosta yhdeksänteen sijaan, toisen tuomarin prosentit 59,4% taas sijaan nr. 22 ;) Yhteensä prosentit 60,4%, joten vihdoin saatiin tällekin kaudelle aluekisoihin se kuudenkymmenen rikko. Oltiin sijalla 14./38.
Tästä suunta ylöspäin.
maanantai 20. toukokuuta 2013
sunnuntai 12. toukokuuta 2013
Tämä viikko
Maanantaina älyttömän ihana ja ahkera kisahoitajani liikutti Rikun alakentällä.
Tiistaina menin koulutunnille. Tunnilla oli aiheena kokoamiset, lisäykset ja askeleen lyhennykset. Kävimme Rikun kanssa molemmat kovasti mukavuusalueemme reunoilla, kun kokoamista haettiin askel kerrallaan - oli tosi vaikeaa. Riku vaihtaa mielellään aina silloin, kun pyydetään jotain hankalampaa, puheenaihetta - eli alkaa askeleen kokoamisen sijaan tehdä väistöä, erilaisia taivutuksia, tarjoaa laukkaa jne. Mietin itsekseni, että on se kuitenkin mukava, että on hevonen, joka jaksaa tarjota eri asioita, ja opettajakin sanoi, että sitten, kun hevonen ei enää innostu tarjoamaan erilaisia ratkaisuja, tulee se hetki, jolloin sille on hankala opettaa mitään uutta. Tunnista jäi kokonaisuudessaan hyvä mieli.
Keskiviikkona käytiin Rikun kanssa kaksistaan maastossa. Reilu tunti käveltiin ja ravailtiin puistometsässä. Riku oli innoissaan ja tarjosi laukkaa monessa kohtaa, mutta olin ennalta päättänyt käyttää reissun kiipeämiseen ja lähinnä kävelyyn, joten slalom-mäkeen piti säästää energiat.
Torstaina olin pitkästä aikaa eri opettajan tunnilla. Tunnilla oli aiheena lisäykset ja askeleen lyhennykset (kuten huomaa, meidän ratsastuskoululla on jokaiselle viikolle omat teemat, eli teema on sama eri opettajien tunneilla, toteutustavat vain vaihtelevat). Ihan aluksi juteltiin opettajan kanssa siitä tilanteesta, missä me ollaan nyt - kokoamisia aloitettu, mutta ei oikein suju. Hän otti heti esille Rikun vinouden ts. sen, että molemmilla ohjilla ei ole saman verran hevosta. Lähdettiin paneutumaan siihen ongelmaan. Sain tosi hyviä vinkkejä. Riku on siis koko ajan hivenen enemmän asettunut vasemmalle. Olen suoristanut sitä oikealla ohjalla ja oikealla pohkeella. Nyt sitten pyydettiin ratsastamaan todella paljon vasemmalla pohkeella, ja jotenkin kummasti se siitä lähti suoristumaan koko hevonen. Riku liikkui letkeästi ja tarmokkaasti, matalammassa muodossa kuin yleensä. Sain aikaiseksi myös kolme keskiravia, joista viimeinen taisi olla ihan aito keskiravi - ylämäkeen, hetkeksi "seis" ennen lähtöä ja siitä liikenteeseen. En muista, olenko ikinä ratsastanut yhtään niin hienoa keskiravia... Tunnin jälkeen olin ihan kuollut, mutta onnellinen.
Perjantaina kävin estetunnilla. Hypättiin pientä rataa, korkeudet ehkä vikalla kierroksella 70cm. Riku oli innokas ja onnellinen, ja lähti muutaman kerran ihan omille kunniakierroksilleen :D On se vaan niin paras. Itsellä oli ihan esteratsastajaolo selässä, kun nyt olen viimein päässyt siihen tilanteeseen, että pystyn hypätessä toteuttamaan koutsin ohjeita. Ja ne ohjeethan on tällä hetkellä ihan niinkin vaikeita kuin "katso estettä, tasapainottava puolipidäte, odota hyppyä" ;). Mutta ennen ei onnistunut sekään! Perjantaina käväisin myös tallikaverin hevosen selässä, koska olin seuraavana päivänä menossa sillä maastoon.
Lauantaina lähdimme maastoon. Minä menin tällä lainaratsulla ja Rikun hoitaja meni Rikulla. Käytiin puistometsässä ottamassa muutamat reippaahkot laukat, tunnin verran meni reissussa. Oli hauska ratsastaa täydellisen maastovarmalla hevosella, joka ei hätkähdä yhtään mitään!
Tänään Rikulla on vapari.
Tiistaina menin koulutunnille. Tunnilla oli aiheena kokoamiset, lisäykset ja askeleen lyhennykset. Kävimme Rikun kanssa molemmat kovasti mukavuusalueemme reunoilla, kun kokoamista haettiin askel kerrallaan - oli tosi vaikeaa. Riku vaihtaa mielellään aina silloin, kun pyydetään jotain hankalampaa, puheenaihetta - eli alkaa askeleen kokoamisen sijaan tehdä väistöä, erilaisia taivutuksia, tarjoaa laukkaa jne. Mietin itsekseni, että on se kuitenkin mukava, että on hevonen, joka jaksaa tarjota eri asioita, ja opettajakin sanoi, että sitten, kun hevonen ei enää innostu tarjoamaan erilaisia ratkaisuja, tulee se hetki, jolloin sille on hankala opettaa mitään uutta. Tunnista jäi kokonaisuudessaan hyvä mieli.
Keskiviikkona käytiin Rikun kanssa kaksistaan maastossa. Reilu tunti käveltiin ja ravailtiin puistometsässä. Riku oli innoissaan ja tarjosi laukkaa monessa kohtaa, mutta olin ennalta päättänyt käyttää reissun kiipeämiseen ja lähinnä kävelyyn, joten slalom-mäkeen piti säästää energiat.
Torstaina olin pitkästä aikaa eri opettajan tunnilla. Tunnilla oli aiheena lisäykset ja askeleen lyhennykset (kuten huomaa, meidän ratsastuskoululla on jokaiselle viikolle omat teemat, eli teema on sama eri opettajien tunneilla, toteutustavat vain vaihtelevat). Ihan aluksi juteltiin opettajan kanssa siitä tilanteesta, missä me ollaan nyt - kokoamisia aloitettu, mutta ei oikein suju. Hän otti heti esille Rikun vinouden ts. sen, että molemmilla ohjilla ei ole saman verran hevosta. Lähdettiin paneutumaan siihen ongelmaan. Sain tosi hyviä vinkkejä. Riku on siis koko ajan hivenen enemmän asettunut vasemmalle. Olen suoristanut sitä oikealla ohjalla ja oikealla pohkeella. Nyt sitten pyydettiin ratsastamaan todella paljon vasemmalla pohkeella, ja jotenkin kummasti se siitä lähti suoristumaan koko hevonen. Riku liikkui letkeästi ja tarmokkaasti, matalammassa muodossa kuin yleensä. Sain aikaiseksi myös kolme keskiravia, joista viimeinen taisi olla ihan aito keskiravi - ylämäkeen, hetkeksi "seis" ennen lähtöä ja siitä liikenteeseen. En muista, olenko ikinä ratsastanut yhtään niin hienoa keskiravia... Tunnin jälkeen olin ihan kuollut, mutta onnellinen.
Perjantaina kävin estetunnilla. Hypättiin pientä rataa, korkeudet ehkä vikalla kierroksella 70cm. Riku oli innokas ja onnellinen, ja lähti muutaman kerran ihan omille kunniakierroksilleen :D On se vaan niin paras. Itsellä oli ihan esteratsastajaolo selässä, kun nyt olen viimein päässyt siihen tilanteeseen, että pystyn hypätessä toteuttamaan koutsin ohjeita. Ja ne ohjeethan on tällä hetkellä ihan niinkin vaikeita kuin "katso estettä, tasapainottava puolipidäte, odota hyppyä" ;). Mutta ennen ei onnistunut sekään! Perjantaina käväisin myös tallikaverin hevosen selässä, koska olin seuraavana päivänä menossa sillä maastoon.
Lauantaina lähdimme maastoon. Minä menin tällä lainaratsulla ja Rikun hoitaja meni Rikulla. Käytiin puistometsässä ottamassa muutamat reippaahkot laukat, tunnin verran meni reissussa. Oli hauska ratsastaa täydellisen maastovarmalla hevosella, joka ei hätkähdä yhtään mitään!
Tänään Rikulla on vapari.
sunnuntai 5. toukokuuta 2013
Aulanko seuraeste
Huhhuh mikä päivä! Koko yön heräilin tuskanhikisenä miettimään milloin kentän lanausta, milloin liputtajien puuttumista ja milloin panikoimaan mitä ihmeellisimpiä asioita. Omaa kisajännitystä ei päässyt juurikaan syntymään, vaan sen sijaan jännitin ihan vain yleisesti kisojen sujumista. Yritin nimittäin olla tämänkertaisissa kisoissa vähän niin kuin "kilpailunjohtaja". Hohhoh, onneksi oli fiksumpaa apua saatavilla ;)
Osittain Stable Parkin kisojen peruuntumisen vuoksi saatiin meidän karkeloista ihan kivan kokoiset, lähtöjä taisi olla noin 40. Aamulla suuntasin tallille hoitamaan vielä viime hetken kisajärjestelyjä, mm. rakentamaan rataa ja huoltamaan kenttää. Kaikki saatiin ajoissa valmiiksi, ja yhtäkkiä mun pitikin hypätä jo hevosen selkään. Riku oli innoissaan, kun tajusi, että nyt on muuten kisat kyseessä! Verkassa hypättiin kuitenkin ihan rauhakseltaan. Ensimmäinen rata (hurja 50cm) meni vähän käsijarru päällä ratsastaessa kun Riku ekan esteen jälkeen teki valtavan pukkivaihdon ja mä jäin vähän jännittämään, että tekeekö se niitä lisää ja tein vaihdot sitten ravin kautta. Puhdas rata, mutta yliaikaa tuli kahden virhepisteen verran, eli ruusuketta ei tullut. Toinen luokka oli 65cm, joka sujui huomattavasti paremmin. Tempo oli jo lähempänä normaalia ja selvittiin enimmäisajassa maaliin. Eli punavalkoinen "voittoruusuke" napattiin siitä luokasta.
Heti kun pääsin alas oman hevosen selästä, suhasin verkkaa valvomaan loppupäiväksi. Oli hauska olla tohinan keskellä ja nautiskella kevättuulesta ;) Kisat sujuivat loppuun saakka mielestäni aika jouhevasti. Uloskieltoja tuli aika paljon, johtui varmaan pääosin siitä, että nyt oli varmaan monella ekat ulkokisat ja johteet tosiaan olivat aika jännät. Aluekisoissa ne ovatkin sitten jo ratsukoille tutut!
PS. Blogi palasi, kun innostus palasi.
Osittain Stable Parkin kisojen peruuntumisen vuoksi saatiin meidän karkeloista ihan kivan kokoiset, lähtöjä taisi olla noin 40. Aamulla suuntasin tallille hoitamaan vielä viime hetken kisajärjestelyjä, mm. rakentamaan rataa ja huoltamaan kenttää. Kaikki saatiin ajoissa valmiiksi, ja yhtäkkiä mun pitikin hypätä jo hevosen selkään. Riku oli innoissaan, kun tajusi, että nyt on muuten kisat kyseessä! Verkassa hypättiin kuitenkin ihan rauhakseltaan. Ensimmäinen rata (hurja 50cm) meni vähän käsijarru päällä ratsastaessa kun Riku ekan esteen jälkeen teki valtavan pukkivaihdon ja mä jäin vähän jännittämään, että tekeekö se niitä lisää ja tein vaihdot sitten ravin kautta. Puhdas rata, mutta yliaikaa tuli kahden virhepisteen verran, eli ruusuketta ei tullut. Toinen luokka oli 65cm, joka sujui huomattavasti paremmin. Tempo oli jo lähempänä normaalia ja selvittiin enimmäisajassa maaliin. Eli punavalkoinen "voittoruusuke" napattiin siitä luokasta.
Heti kun pääsin alas oman hevosen selästä, suhasin verkkaa valvomaan loppupäiväksi. Oli hauska olla tohinan keskellä ja nautiskella kevättuulesta ;) Kisat sujuivat loppuun saakka mielestäni aika jouhevasti. Uloskieltoja tuli aika paljon, johtui varmaan pääosin siitä, että nyt oli varmaan monella ekat ulkokisat ja johteet tosiaan olivat aika jännät. Aluekisoissa ne ovatkin sitten jo ratsukoille tutut!
PS. Blogi palasi, kun innostus palasi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)