... taas tämä tämän viikon treenaus.
Maanantaina oli vapari, kun positiivisena ajattelin, että se on viikon ainoa päivä, jolloin voi olla vapari. Niin vissiin ;)
Tiistaina olin koulutunnilla. Tunnin aluksi ratsastettiin (yritettiin ratsastaa...) hevosia rennoiksi ja pidemmälle kaulalle, samalla kuitenkin pyöreässä muodossa. Mulla tuo pitkälle kaulalle ratsastus on nykyään alkuverkassa tosi vaikeeta, tuntuu, että silloin jää takajalat mummolaan. Riku oli myös aavistuksen löysä ja hidas pohkeelle. Tunnilla tehtiin perusjuttuja, muutoksia askellajin sisällä ja yritettiin määritellä muotoa itse korkeamman ja matalamman välillä. Koko tunti oli tosi vaikea mulle, ja jossain välissä tulikin jo sellainen fiilis, että luovutan kokonaan. Jakoin kuitenkin ratsastamista ja lopputunnista Riku alkoi liikkua suorempana. Laukka ei juuri parantunut.
Fiilis oli kyllä sitä luokkaa, että pohdin siirtymistä kuviokelluntaan. Tunnin lopuksi sitten kerroin (ulisin) opettajalleni siitä, että olen ostanut hienon hevosen, jonka olen saanut ratsastettua kolmessa kuukaudessa vinoksi ja laukan nelitahtiseksi. Sain ehkä vähän huutia itsesäälini ja ulinani takia. Kuulemma muoto on siirtynyt nyt 30cm ylemmäksi, ja sen takia hevonen ei oikein tiedä, mihin jalkansa laittaa ja on sen takia epävakaa. Laukkamuodon muuttamisessa kuulemma se, että laukan laatu huononee hetkellisesti työstövaiheessa, on ihan normaalia. Ja vinous taas - no, se nyt on ihan omaa vikaani, mutta se nyt ei ole kenellekään tullut yllätyksenä. Pitää siis vain ottaa taas lusikkaa käteen ja ruveta hommiin.
Potku perseelle oli hyvin ajoitettu ja tuli tarpeeseen. Kohti uusia vastoinkäymisiä siis.
Keskiviikkona oli tarkoitus kohdata niitä vastoinkäymisiä esteradalla, mutta päädyinkin sitten sairastamaan mahatautia himassa. Oh, joy.
Torstaina äiti kävi Rikun kanssa koulutunnilla. Tunti sujui hienosti, Riku oli rauhallinen ja vastasi apuihin kivasti. Vastalaukatkin onnistuivat hyvin ympyrällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti