sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Aulanko seuraeste

Tänään olivat siis vuorossa oman tallin seuraestekisat. Aamulla päräytin kahdeksaksi tallille koirien kanssa rakentamaan rataa. Puoli yhdeksän maissa rupesi näyttämään siltä, että rata oli enää pikkusilauksia vailla valmis ja paikalla liian monta "ratamestaria" ;) joten poistuin paikalta puunaamaan Rikua. Vähän ennen kymmentä menin kävelemään radan (ristikkoluokka ja 70cm ratsastettiin samalla radalla) ja katselin kymmeneltä alkavan ensimmäisen luokan (7 ristikkoratsukkoa). Sen jälkeen suuntasin laittamaan Rikulle satulan selkään ja pomppasin kyytiin. Kävelin rantateitä hyvän hetken, ennen kuin menin verkkaan. 60cm aikana ravasin ja laukkasin molempiin suuntiin sekä hyppäsin pari kertaa pystyn. Sitten lähdin kävelemään radan vielä uudestaan, äiti talutteli sillä välin Rikua. Mulla on äärimmäisen ihana tapa unohtaa rata radalla, joten hinkkasin sitä mielessäni kunnolla, ennen kuin uskalsin lähteä takaisin selkään. Sitten ehdin ottaa pari hyppyä vielä alle ja sen jälkeen radalle. Kävin edellisen ratsukon aikana näyttämässä näitä meidän "pelottavia" erikoisesteitä. Riku ei vaikuttanut kiinnostuneelta.

Sitten lähtömerkki ja radalle. Rauhoituin tässä vaiheessa itse ja vain ratsastin. Ykkönen ok, kakkonen-kolmonen linja hyvä. Neloselle tuli vähän kaarrettua hassusti enkä ehtinyt suoristaa, mutta paikka hyvä ja hyppy hyvä. Laukka ei vauhtinut, joten uskomattoman ison pukin kautta vaihto. Sarja hyvä. Kuutonen hieno. Seiska vähän liian jarrutellen, mutta paikka kuitenkin ok. Vikalle esteelle tultiin vähän käsijarru päällä kun jännitin vesilätäkössä kaartamista ja hyppy jäi vähän laa'aksi. Puomi heilui, mutta ei tullut alas. Tuulettaen ja iloisena maaliin. Arvostelu oli A2.0 ja olin varma, ettei tällä suorituksella sijoituta, koska en ratsastanut mitään sellaisia teitä, mitä tällaisessa radassa kuuluisi, vaan kiersin ns. "puoli maailmaa" aina. Hyvän estehevosen matkaavoittava laukka toi kuitenkin yllätykseksi rusetin!

Joten suuntasimme siis palkintojenjakoon...


Josta suuntasimme kunniakierrokselle, joka alkoi valtavilla pukeilla, villiintymisellä ja lähes ratsastajan selästäpoistamisella... 


Saman tien sitten kävelemään 80cm rataa. Esteet näyttivät isoilta! En tajua miten voin olla tällainen pikkuhiiri joka pelkää niin älyttömästi ihan pieniä esteitä... En taaskaan meinannut oppia rataa. Ensin ajattelin, etten opettele uusintaa ollenkaan, kun en kuitenkaan pääse sinne (...), mutta sitten ajattelin, että jos teen niin, niin koutsi löylyttää mut tallin takana. Joten opettelin senkin. Ehdin ottaa sitten verkassa vain hieman laukkaa ja pari hyppyä, ennen kuin piti taas mennä radalle.

Riku oli aika vireessä ja vauhdikkaan oloinen. Ykkönen tuli vähän pienellä hypyllä, ja tajusin onneksi ratsastaa välin eteen, jolloin sain kivan kuuden askeleen linjan kakkoselle. Kolmonen ok. Neloselle ajauduttiin vähän ulos kun Riku ei halunnut mennä vesilätäkköön (...), mutta hyppy sinänsä ok. Seuraava kuva on neloselta. 

Nelonen-vitonen oli taas kuuden askeleen linja. Sekin meni varsin ok. Vitoselta piti kääntää tiukka kaarre kutoselle, joka oli ehkä radan isoin este. Tässä jouduin hakemaan vauhtia aika kaukaa, kun ohjaus ei ihan toiminut ja halusin saada hevosen suoraksi. Kuutonen hyvä, siitä linja seiskalle vähän turhan eteen ja seiskalla laakahyppy. Este jäi pystyyn, mutta otin heti esteen jälkeen turhan roimasti kiinni kaarteeseen ja hajotin rytmin. Kasi oli sarja, jonka A-osa hypättiin paikaltaan (mutta hypättiin! Vielä vähän aikaa sitten oltaisiin jääty toiselle puolelle!) ja yllätyin hypystä kun odotin kieltoa ja hukkasin molemmat jalustimeni ja meinasin tippua selästä :D Sain itseni kuitenkin kammettua kyljeltä takaisin kyytiin ja otin uuden kunnon lähestymisen. Silloin yli ilman ongelmia. Uusintaan ei siis suunnattu. 


Olen älyttömän onnellinen ja tyytyväinen. Mulla on hieno (este)hevonen ja itsellä kyky oppia ja ylittää itseni. Oon oppinut tässä parin kuukauden aikana esteratsastuksesta vaikka mitä, ja matka jatkuu. Ensi kaudella me kisataan ysikymppiä! Mä en ole ikinä hypännyt kisoissa edes junnuna sitä korkeutta, joten tämä lupaus pitää laskea kategoriaan "hurja" mun kohdalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti