Sunnuntain kisat tuulessa ja kylmässä tuloksia odotellen toivat odotetun tuloksen ja huomasin illalla olevani aika tukossa. Maanantaina selviydyin vielä töihin, mutta sieltä suuntasinkin sitten suoraa kotiin. Rikun viikosta tulikin siis erilainen kuin alkuun suunnittelin.
Maanantaina äiti kävi Rikun kanssa vajaan tunnin maastolenkillä. Kävelivät lähinnä ja ravasivat muutaman pienen pätkän.
Tiistaina sain liikutusapua Heidiltä, joka ystävällisesti lupasi käydä ratsastamassa pienen tapiirin. Kiitos Heidi :)
Keskiviikkona Riku piti vaparin.
Tänään eli torstaina sen sijaan minä päätin olla tarpeeksi terve mennäkseni töihin. Tämä aiheutti tietysti myös sen, että hevosen selkään oli päästävä. Koutsi tuli hypyttämään meitä vesisateesta huolimatta. Alkuun teimme pienellä kavaletilla jo varsin perinteikästä 3, 2, 1, hyppy -harjoitusta. Se sujui yllättävän hyvin. Välillä en nähnyt etäisyyttä ja välillä näin, mutta yllättävän monta kertaa osui ihan oikeaan. Ja silloin kun ei osunut, tajusin sen jo ennen kohtaa "hyppy". Tämän jälkeen jatkoimme samaa hieman isommalla pikkuesteellä (tuntuu muuten, että Koutsi sanoo näitä "pikkuesteiksi" ihan vain mun mielenterveyden takia). En enää pystynyt tässä vaiheessa kahteen eri asiaan, eli 1. panikoimaan sitä, että este oli oikea este ja 2. laskemaan paikkaa, joten lopetin ääneen laskemisen. Mutta paikat löytyivät silti hyvin, ja kuulemma minun ilmeestäni näkee aina ennen estettä kun tajuan, ettei paikka löytynytkään :D
Lopuksi hyppäsimme muutaman kerran pientä rataa. Esteitä oli 7-8 ja korkeus oli max. 70cm. Välillä hypyt olivat hieman jokereita, mutta noin ylipäätänsä mulla oli kiva ja rento fiilis hypätä. Viimeisen esteen hyppäsin jopa ilman jalustinta, kun tiputin sen vahingossa ja en saanut sitä ongittua takaisin ja päätin sitten vain jatkaa. Voi kuulostaa kaikille muille ihan pikkujutulta, mutta mulle (lue onnettomalle koulutuupparille) se oli suuri hetki. Mikä sinänsä on aika surullista :D
Hyppyjen jälkeen keskusteltiin hetki Koutsin kanssa Rikun kunnosta ja yhdessä se suhteellisen heikoksi todettiin. Nyt siis vain kohottamaan meidän molempien kuntoa ensi kautta varten. Käytiin näistä ajatuksista innostuneina Rikun kanssa vielä loppukäynnit maastossa kiipeilemässä mäkiä n. 40min. Uusi hiki ehti puskea hepalle.
Mitäs muuta. Päätin, etten lähde sunnuntaina hyppäämään Tampereelle vaan jätetään nämä kisat suosiolla väliin. Ensi kaudellakin ehtii loikkia esteitä, keskitytään me nyt saamaan varmuutta ensin kotona. Ensi viikonlopun kisatkin taitavat nyt jäädä kaikki tyyni väliin, koska mun kuski menee lauantaina polvileikkaukseen ja niin ollen kukaan ei voi viedä meitä paikan päälle. Pitää nyt vielä pohtia löytyisikö joku vaihtoehto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti