lauantai 1. syyskuuta 2012

Keskiviikko - Lauantai

Keskiviikkona kävimme P:n kanssa maastossa. Minä ratsastin Rikulla ja P Timolla. Riku oli hieman säälittävä parkanen kun jäi koko ajan Timosta paljon ja meinasi tulla kiire. Laukattiin yksi lyhyt ylämäkipätkä. Metsä oli taas täynnä marjastajia, jotka poukkoilivat pystyyn kuka milloinkin, joten piti ottaa rauhassa.

Torstaina P kävi maastoilemassa Timon kanssa. Minä sen sijaan menin illalla koulutunnille Rikun kanssa. Teimme samoja harjoituksia kuin Timon kanssa tiistaina, tosin vaatimustaso oli paljon matalampi tällä kertaa, kun alla oli hevonen, joka hermostui kokoamisesta ja vaatimustason lisäämisestä. Käynnissä ja varsinkin ravissa saimme aikaan ihan kohtuullisia kokoamisia, mutta laukassa mun "kokoamiset" oli lähinnä sellaista hyvää peruslaukkaa. Mikä sinänsä oli positiivista, normaalisti meillä on tapana kaasutella hivenen liikaa ;) Tunnin jälkeen kävin vielä totaaliväsyneen ja hikisen hevosen kanssa puolen tunnin palauttelukävelyllä.

Perjantaina lähdettiin Timon ja Rikun kanssa maastoon. Mulla oli viimeinen virallinen Timon vuokrauspäivä, joten halusin ratsastella Timolla. Käytiin maastossa kauempana sellaisella reitillä, jossa aikaisemmin on päässyt kunnolla laukkaamaan. Nyt ei ollut toivoakaan, tie oli niin huonossa kunnossa. Käytiin siis kasvattamassa hevosten peruskuntoa vajaan parin tunnin käynti/ravi -lenkillä. Timoa tulee kyllä ihan valtava ikävä, kun se ei enää mun ratsastuselämääni aina liitykään. Jäähän se tuonne samalle tallille, että ei se elämästä häviä, mutta ikävä meidän yhteisiä oivalluksia tulee silti. Timo on opettanut mulle kamalasti.

Lauantaina eli tänään valmistauduin henkisesti hyppäämää Tiistaisen katastrofin jälkeen Rikulla. Olin varautunut luottoihmiselläni/ratsastuksenopettajallani ja hän sitten hypytti minua. Riku oli alkuverkassa tosi kiva, laukkasi reilusti eteen muttei silti valahtanut pitkäksi. Hypättiin muutama verkkahyppy pienellä ristikolla ja sain hurjasti itsevarmuutta kun paikat löytyivät ja laukka pysyi hyvänä. Sitten hypättiin pienillä 60cm pystyllä ja okserilla muutama verryttelyhyppy lisää. Ja taas sujui hyvin. Sitten hypättiinkin jo 60cm rataa, hyppyjä tuli yhteensä viisi. Ja edelleen tuntui hyvältä! Itse olisin halunnut lopettaa tähän, mutta sain hurjasti kannustusta ja uskalsin hypätä tämän miniradan vielä korkeudella 70-80cm. Ja edelleen tuntui hyvältä! Lopuksi mun koutsi hyppäsi vielä itse selkään ja ratsasti saman radan metrisenä. Oli hauska katsella Rikua maasta käsin :)

Huomenna onkin suuntana sitten seurakoulukilpailut, joissa me mennään K.N. (jota vihaan) ja B:0 (jota vihaan vielä enemmän). Hyvällä fiiliksellä yritän lähteä inhokkiradoista huolimatta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti