tiistai 2. helmikuuta 2016

Vastauksia kysymyksiin, osa 1

Sain niin paljon ihania kysymyksiä, että päätin aloittaa kysymyssaldon purkamisen heti samantien. Kilpailuun voi osallistua sunnuntaihin saakka, mutta julkaisen näitä kysymyspostauksia tällä viikolla hiljalleen, etteivät vastaukset pääse kasvamaan ihan mahdottoman pitkiksi :) Jaan kysymykset kolmeen osuuteen: 1. Muut kuin hevosasiat, 2. Rikukysymykset ja 3. Muut hevoskysymykset. Ja ei kun kimppuun!

1. Muut kuin hevosasiat

Oletko koskaan miettinyt jos et harrastaisikaan ratsastusta? Mitä silloin harrastaisit?
Oletko koskaan harrastanut mitään ratsastuksen lisäksi?
Yhdistin nämä kysymykset saman vastauksen ylle. Mä olen itseasiassa useinkin miettinyt, mitä harrastaisin ja tekisin, jos en harrastaisi ratsastusta näin intensiivisesti. Opiskeluaikoina, kun en ratsastanut näin paljon (silloin liikutin suomenhevosruunaa 1-2 kertaa viikossa) harrastin aktiivisesti kuntosalia (3-4 kertaa viikossa) ja tykkäsin painojennostelusta. Nyt syksyllä aloitin kuntonyrkkeilyn, ja tykkäsin siitäkin! Mutta jos oikein rehellisiä ollaan, niin ilman ratsastusta mä olisin niin mukavuudenhaluinen, eikä mulla olisi mitään motivaatiota pitää kunnostani huolta, että luultavasti harrastaisin lukemista ja elokuvien katselua. Ja suklaata.

Olen nuorempana harrastanut tanhua (kyllä!), näytelmäkerhoa ja kuvaamataitokerhoa. Neljännellä luokalla sain hoitohevosen, eikä sitten aika riittänyt enää mihinkään muuhun. Opiskeluaikana innostuin kuntosalilla käymisestä, ja se on jatkunut harrastuksena (1-2 kertaa viikossa) siitä asti. Lisäksi aloitin viime kesänä uinnin (kerta viikossa rintauintia altaassa tunti edes takaisin - haaveissa aikuisten uimakoulu!) ja talliystäväni Laura on saanut minut koukutettua pilatekseen, tai lähinnä siihen, mitä se tekee ratsastuskunnolle. Koirien kanssa tulee lenkkeiltyä ja nyt sairauslomani aikana olen käynyt myös vähän hiihtämässä, ensimmäistä kertaa sitten ala-asteen!

Onko sinulla muita lemmikkejä kuin hevonen? Jos ei, haluaisitko?
Minulla on aika paljon lemmikkejä! Koiria on kaksi: kohta 7-vuotias länsigöötanmaanpystykorva nimeltä Kelpo, ja ex-puolisoni kanssa yhteisomistuksessa oleva sekarotuinen (pk. collie/bordercollie/suomenpystykorva) 8-vuotias Piki. Kissoja taasen asuu luonani tällä hetkellä kolme (nekin ovat yhteisiä ex-puolison kanssa, ja asuvat ainakin toistaiseksi kaikki minun luonani): kaksi ihanaa american curl -rotuista kippurakorvaa Myr ja Pikkumyr (isä ja poika), sekä Puupanda, joka löytyi viime kesänä hylättynä kesämökiltä. Lisäksi minulla on kaksi marsua, Keesi ja Keijo.

Vasemmalla Kelpo, keskellä mutsini koira Mocca ja oikealla Piki evästauolla

Isä ja poika

Puupanda nukkuu omituisissa paikoissa - muunmuassa yöpöydällä

Ilmeisesti sinulla ei ole aivovamman jälkeen tullut kamalan isoja fyysisiä oireita vai olenko ymmärtänyt väärin? Tarkoitan tällä siis toispuoleista "halvausta"/hypotoniaa tai lihastonuksen nousua tai jotain muuta?  
Nyt tuli niin hienoja sanoja, että en osaa ehkä ihan vastata, mutta yritän! Minulla alkoi onnettomuuden jälkeen vasen puoli puutua, siitä tuli kipeä ja voimaton. Kävin aika paljon silloin OMT-fysioterapeutilla saamassa kuntoutusta, ja syksyllä vasemman käden tilannetta tutkittiin sairaalassa (hermoratakuvaus ja rintarangan & selän magneetti). Hermoratakuvauksessa löytyi jotain epätyypillistä, mutta magneetti oli ihan ok. Ilmeisesti nämä oireet kuitenkin johtuvat lihastäräyksestä, joka on aiheuttanut lihaksistoon "suojatilan" ja hermot ovat todella ärsyyntyneet. Käyn edelleen kahden viikon välein fysioterapiassa, ja jos väli venähtää yhtään pidemmäksi, alkaa puutumisoire jälleen ja kipu lisääntyy. Vasen puoli minulla on kaiken kaikkiaan selvästi heikompi, ja erityisesti väsyneenä esiintyy tosi paljon kömpelyyttä - vasen jalka ei nouse rappuselle tai kynnyksen yli, ja esineet tippuvat vasemmasta kädestä.

Oletko koskaan miettinyt että voisit kilpailla vammaisratsastuksessa? Tai olisiko sinun vammasi tarpeeksi paljon elämään vaikuttava, että saisit niihin luokkiin osallistua? Toivottavasti aiheesta kysyminen ei tee oloasi epämukavaksi! Olen vain utelias :)
Ei tee lainkaan epämukavaksi! Itseasiassa haastatellessaan minua Ruuhkis kysyi aivan samaa, ja vastasin hänellekin, että en ole kyllä ajatellut. Mulla on vankkana ajatuksena, että kuntoudun lähes entisenkaltaiseen tilaan, joten hirveän pitkiä suunnitelmia ei ole tehty. Jos näyttää siltä, etteivät kouluradat ala pysymään millään päässä, voi olla, että menen katsastukseen ihan sen takia, että saisin mahdollisuuden käyttää lukijaa kouluradalla, ettei kaikki energia menisi radan mielessäpitämiseen, vaan ehtisi ratsastaakin. Ensi kesän jälkeen olen varmaan viisaampi tässäkin suhteessa :)

Onko sinulla tavoitteissa mitään suurta? (esim. pitkä ulkomaanmatka tai jotain)
Mulla on tosi suuri tavoite, nimittäin kuntoutua työkuntoon! Se on minun päätavoite, jota ajattelen jatkuvasti. Mä en ole käynyt ulkomailla (ellei risteilyjä lasketa) kuin 10-vuotiaana kerran Teneriffalla, ja täytyy sanoa, että kaiken rahan kadotessa hevosiin ei tarvitse jatkossakaan sellaisesta haaveilla ;) Ensi kesänä olisi kuitenkin tarkoitus tehdä kaksi pientä reissua: ensin ratsastusleiri äitin kanssa, ja sitten elokuussa ystävän kanssa pyöräilemään Ahvenanmaalle. 

Millainen koulutus sinulla on? (peruskoulun lisäksi)
Peruskoulun jälkeen luin Hämeenlinnassa Lyseon Lukiossa itseni ylioppilaaksi ja valmistuin keväällä 2005. Sen jälkeen pidin kaksi välivuotta, joiden aikana olin töissä hotellisiivoojana, pesulassa ja kouluohjaajana koulussa. Toisena vuotena luin myös avoimessa yliopistossa psykologiaa ja erityispedagogiikkaa. Syksyllä 2007 aloitin opinnot Joensuun (nyk. Itä-Suomen) yliopistossa pääaineenani erityispedagogiikka. Valmistuin keväällä 2011 Kasvatustieteen maisteriksi ja minulla on pätevyys tehdä niin erityisluokanopettajan, kuin luokanopettajan töitä. Kuluvan vuoden olisi kuulunut olla minun viides työvuoteni, mutta se ei nyt mennyt niin kuin Strömsössä.

Voisitko kuvitella asuvasi ulkomailla? 
Voi kamalaa, en! Jos pakko olisi, selviäisin kyllä, mutta se ei todella ole sellainen asia, josta edes leikilläni haaveilen...

Onko sinulla joitain unelmia, joita tahtoisit saavuttaa?
Jäin oikein miettimään tätä. Onhan minulla. Haluaisin vielä joskus ratsastaa Rikulla VaB-radan ja hypätä metrin radan kisoissa. Haluaisin löytää elämäni rakkauden. Tällaisia pieniä ainakin. ;)


2. Rikukysymykset 



Kuvaile Rikua kolmella adjektiivilla, jotka alkavat kaikki samalla alkukirjaimella

Hauska, hölmö ja hempeä :D

Onko jotain asioita mitä Riku vihaa?
Riku on kyllä todellinen "kaikki käy" hevonen. Se tykkää kaikista ihmisistä ja hevosista, sille sopii yleensä kaikki. Se kyllä pelkää asioita, mutta ei se niitäkään varsinaisesti vihaa... Hmm... Se ei tykkää naaman pesusta, eikä se jostain syystä suostu syömään likittiä, vaikka muuten onkin niin ahne!

Miksi juuri Riku? Mikä siinä on parasta? Muuttaisitko siitä mitään?
Rikuhan oli mulle tuttu hevonen sitä kautta, että se oli asunut Aulangolla jo useamman vuoden edellisten omistajiensa ratsuna. Olin ihaillut sitä aina, mutta en oikeasti ollut miettinyt sen ostamista. Etsin aktiivisesti itselleni hevosta, ja olin todella kyllästynyt kiertelemään ympäri Suomea katsomassa hevosia, jotka eivät lopulta olleetkaan yhtään sitä mitä luvattiin. Minulla oli tuolloin ylläpidossa Iida Hastin hieno suomenhevonen M.H. Timo, eli tunsin kyllä, miltä laadukas hevonen tuntuu. Salla minulle sitten lopulta sanoi, että tee nyt tarjous tuosta Rikusta. Ja minä tein, ja koeratsastin. En ihastunut ollenkaan hevoseen, se tuntui niin erilaiselta kuin Timo. Mutta uskoin, että ehkä tästä vielä jotain tulee. "Ja saahan sen varmasti myytyä, jos ei natsaakaan", muistan sanoneeni. No, ei tullut myymiselle tarvetta :D

Rikussa parasta on sen huumorintaju. Se tuntuu haistavan, kun minulla on huono päivä, ja järjestää silloin aina pientä ekstraohjelmaa, joka jättää minut lopulta hekottelemaan, kun hevonen suunnilleen viheltelee, että enhän mä mitään tehnyt. Se on myös kamalan opettavainen hevonen ratsastaa, koska se vaistoaa välittömästi sen, kun ratsastaja ei enää uskokaan, että tehtävästä selviää, ja menee siitä lukkoon. Sitten ei onnistu mitään. Rikun laukka on niin upea, että aina muiden (suomen)hevosten selkään istuessani mietin, että miten tää tuntuu näin... huonolta :D Riku myös tuoksuu erityisen hyvälle!

Mä muuttaisin mielelläni Rikusta sen, ettei se olisi näin kaveririippuvainen. Se tarhaa yhteistarhassa, ja on aina silloin, kun sitä ratsastaa yksin, tosi säpsy. Kyllä se toimii, mutta on kaverin kanssa tuhat kertaa rennompi. Toki, kun nyt suoraan sanon, en ole tehnyt tilanteen ratkaisemiseksi juuri mitään, joten siihen ei ole odotettavissa helpotusta. Mutta tämän takia meillä jää esimerkiksi kenttäkisat starttaamatta, kun en usko, että saisin hevosta lähtemään kavereiden luota mihinkään.
Olisi myös ihanaa, jos Rikulla olisi vähän enemmän esteitsetuntoa, että se uskaltaisi ratkaista tilanteita yksin silloin, kun mä olen vähän epävarma tai ulapalla. Mutta toisaalta - opinpa ainakin olemaan jättämättä hevosta yksin, nimittäin silloin se ei mene yli hammastikustakaan.

Mitä Riku on opettanut sinulle? 
Riku on opettanut mulle tosi paljon asioita. Ensinnäkin kärsivällisyyttä - sen kanssa asiat eivät ole menneet niin kuin mä olen suunnitellut - jos olisivat menneet, me valmistauduttaisiin tällä kaudella suomenhevosten Prix de Suomen Hippos -luokkiin kovaa vauhtia. Kuten jokainen meidän viime kauden tulostasoa vilkaissut voi todeta, niin ei meinaan olla lähelläkään... Tässä sivuteitä tavoitteisiin kierrellessä on kuitenkin tullut opittua niin paljon siitä, että hevonen on ennenkaikkea ystävä, sielunkumppani ja tanssikaveri, että tuntuisi absurdilta olla pettynyt. Mä olen nyt paljon parempi ihminen kuin ennen sitä, kun Riku tuli mun elämääni.
Ratsastamisesta Riku on opettanut mulle ihan valtavasti! Sen kanssa mä olen hypännyt ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen, hypännyt mun korkeimmat esteet ja radat, treenannut sellaisia asioita, joita ei olisi voinut kuvitellakaan ja kokenut niin monta oivallusta, ettei niitä voi laskea.
Riku on myös opettanut mulle aika paljon rakkaudesta ja luottamuksesta. Siitä, miten se kantaa vaikeiden asioiden lävitse. Jos mulla ei olisi Rikua, mä olisin paljon syvemmällä masennuksessa, kuin mitä nyt olen.

Meinaatteko tällä kaudella kilpailla?
Joo, meinataan! Ehdottomasti vähemmän kuin viime kaudella, kun rahaa ei ole hirveästi ylimääräistä, mutta lähialueen kisoja kuljetaan kyllä, kun saadaan kyyti. Varmaan ennen kaikkea estekisoja, ehkä jotain koulustarttejakin :)


3. Muut hevoskysymykset

Mikä on suosikki ratsastusvarusteesi?
Olen vähän hanskafriikki, eli tykkään valkata uusia Roeckl-hanskoja eri väreissä ja malleissa :D

Mihin hevostapahtumaan haluaisit osallistua? (ei katsojana)
Hmmhmmhmm. Suomenhevosten Kuninkaallisissa johonkin hienoon luokkaan. Jos ei nyt ihan pääluokkiin (hehheh) niin johonkin. Derbykentälle haluaisin hyppäämään!

Mikä on ensimmäinen ratsastusvaruste joko itsellesi tai hevosellesi, jonka muistat ostaneesi täysin itse?
Äidiltä saatuja rahoja taskussa olen pyöräillyt 10-vuotiaana ostamaan tulevalle hoitohevoselleni harjoja Valjas-Kolmiosta noin vuonna 1996!

Jos ennen tavoitteesi oli omistaa yksi hevonen ennen kuin olet 30, ja nyt tavoittelet kahden hevosen omistajuutta ennen kuin täytät 40, aiotko hommata kolmannen ennen kuin täytät 50? :D
Jos voitan lotossa, eikä tarvi käydä töissä, niin ehdottomasti! Mutta noin muuten veikkaan, että sekä aika, että raha tulee vastaan, että kolmea hevosta en pysty omistamaan.


Jos aiot toteuttaa seuraavan haaveesi, eli toisen hevosen hankkimisen, niin millainen tämä toinen hevonen olisi?
Jos sinulla olisi Rikun lisäksi toinen hevonen (ja aikaa ja rahaa sen pitämiseen), minkälainen se olisi?
Jos Rikua ei saa sanoa, millainen olisi sun unelmien hevonen?
Jos minulla olisi mahdollista hankkia Rikun rinnalle juuri nyt toinen hevonen, etsisin varmaan kokenutta (ja helppoa) estehevosta, jolla pääsisin hyppäämään hiljalleen isompia luokkia. Toki se olisi myös kiva kouluheppa, niin puksuttaisin sillä sitten kouluakin. Huippua olisi, jos se olisi niin järkevä, että tällainen amatööri voisi harjoitella sillä maastoesteitäkin! Ja ei siis suomenhevonen, vaan puoliverinen.
Tällainen järkevä, kiltti ja kapasiteetikas hevonen olisi tällä hetkellä myös mun unelmahevoseni. Niin, saahan sitä unelmoida, se on ilmaista. 

Millaisen hevosen omistaisit, jos sinulla ei olisi Rikua? Olisiko se suokki vai kenties jokin muu? 
Omistaisin aika varmasti suomenhevosen, koska etsin tuolloin suomenhevosta aktiivisesti. Yllä onkin kuvailtu hevosta, jollaisen juuri nyt hankkisin, jos minulla ei olisi Rikua.

Oletko koskaan katunut hevosen hankkimista?
En ikinä! Mä olen aina rahaton, aina on kiire (paitsi nyt kun ei töissä käy), koko ajan huoli, että onko Rikulla kaikki hyvin, mutta mä olen niin onnellinen siitä, että mulla on Rikunkaltainen syy elää. Tallillemeno on aina kivaa, ja silloin kun en ole tallilla, mulla on sinne ikävä. 

Oletko koskaan ratsastanut issikalla? 
Olen, kun olin n. 12-vuotias, äitini kaverilla oli issikka, jolla sain silloin tällöin ratsastaa.

Korkein este jonka olet hypännyt?
En kyllä tiedä... Rikun kanssa varmaan jossain jumppasarjan lopussa on ollut jotain n. 115cm joskus, mutta lähtökohtaisesti mulle jo korkeus 95-100cm on kyllä valtava, jos ei ole jumppasarjaa tukena. Ja tällä hetkellä kärsin taas hetkellisestä rimakauhusta, eli jo 90cm tuntuu tosi korkealta. 

Harkitsitko koskaan hevosalaa? 
Itseasiassa harkitsin jopa niin vakavasti, että olen hakenut ja päässyt suorittamaan kaksoistutkintoa Ypäjälle. Jätin kuitenkin lähtemättä, ja se on kyllä ollut elämäni järkevin päätös - mä en todella ole niin taitava, että olisin ratsastamalla uran tehnyt, ja hevosenhoitajan palkalla ei pidetä ja treenata omaa hevosta. 

Mihin kiinnität hevosessa huomiota, kun näet sen ensi kerran? Liikkeisiin, väriin, johonkin muuhun?
Ehdottomasti siihen, näyttääkö se ystävälliseltä ja kiinnostuneelta. Kaikki muu on toisarvoista, jos hevosesta huokuu "hyvä fiilis". 

Kiitos kaikille kysymyksistä ja kommenteista blogistani! Vielä ehtii osallistumaan hienojen palkintojen arvontaan, tällä hetkellä laukkujahtiin on ilmoittautunut vasta neljä ihmistä ja huopaakin havittelee vasta yhdeksän! Eli mahdollisuudet voittoon ovat vielä aikasen hyvät!

8 kommenttia:

  1. Olipa kiva lukea kysymykset ja vastaukset!

    Itseäni vähän nauratti sun suunnitelma hevosten määrän lisääntymisestä. Itsellän oli 30-vuotiaana 2 hevosta, 40-vuotiaana jo kuusi..!! Ehkä en halua edes miettiä montako niitä on kun täytän 50....vai alkaako sitä jossain kohtaa viisastua ja vähentää hevosia?

    VastaaPoista
  2. Kiva, että jaksoit lukea! Näihin oli kiva vastailla, kaikkihan me kai tykätään itsestämme puhua ;)

    Mun tarvinee pitää sellainen veto-oikeus näissä mun hevosmääräsuunnitelmissa, että jos jostain kumman syystä päädyn omaan tupaan ja perunamaahan, niin sinne saa sitten ottaa sen verran hevosia, että siinä on jotain järkeä. Vähintään kolme siis ;)

    VastaaPoista
  3. Hyviä vastauksia, näitä jaksoi hyvin lukea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, näitä oli ihan kamalan hauska kirjoitella ylös :)

      Poista
  4. Tällaiset kysymyspostaukset on kivoja. Oppii "tuntemaan" bloggaajan paremmin. Asioihin tulee enemmän syvyyttä. Kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä olen huomannut saman, en vaan ole ikinä aiemmin uskaltanut tehdä kysymyspostausta kun oon miettinyt, että kysyyköhän kukaan mitään ;) Nyt sain tuolla arvonnalla kivasti vähän kiristettyä näitä kysymyksiä :D

      Poista
  5. Täällä toinen, joka alituiseen haaveilee toisesta hevosesta. Tai siis ponista. Tosin en onnistunut ostamaan ensimmäistäkään ennen kuin olin 30, mutta vuoden verran olen ollutkin kahden ponin omistaja.

    Bongasin jo aiemmasta postauksesta gööttikuvan. Minullakin sattuu olemaan 7-vuotias göötti. Ihan paras koira, ja muunrotuisten omistajat aina ihmettelevät, miten se onkin "vielä" niin pentumaisen innokas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi se toinen hevonen kyllä. Mulla on onneksi ollut nyt viimeisen vuoden niin hyvää tuuria, että ihan muutamaa viikkoa lukuunottatta olen päässyt harrastamaan täysipainoisesti, mutta ei se silti tunnu vain riittävältä! Mutta tuskin toista ikinä tulee, kun en halua hevosia omaan pihaan, enkä ole valmis hirveästi tinkimään treenausolosuhteista... No, mutta saahan sitä unelmoida. Tästäkin asunnosta on jo alle kymmenen vuoden päästä lainat maksettu ;)

      Göötit on kyllä loistavia pieniäsuuria koiria! :)

      Poista