keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Estehevonen esteduunissa

Sunnuntaina tuuppailin illalla maneesissa yksinäni taas kerran A:10 ohjelmaa lävitse. Pohkeenväistöt, takikset ja laukkaohjelma olivat edelleen osaltani ahterista, kun ei irtoo niin ei irtoo... Meinaa tulla jo epätoivo. Reissusta ei kuitenkaan tullut ihan onneton, sillä nauraa sai ja lujaa. Ratsastaessani keskilaukkaa ympyrällä Riku pukitti ja potkaisi vihaisesti taakse. Mietin, että mitäs nyt, mutta jatkoin silti matkaa. Hetken päästä lähestyin samaa kohtaa keskittyneesti vastalaukassa. Yhtäkkiä hevonen vetää liinat kiinni, tekee länkkäripysähdyksen ja maneesissa kuuluu valtava TRÖÖT. Minä istun satulan edessä kaulalla (niin tehokas pysähdys oli) ja mietin, että mitä ihmettä. Maassa makaa minun huivini, jota Riku tuijottaa pöristen. Se sen pukkijalankin sieltä sai villiintymään ;) Ihan loistava hevonen. Loppuratsastuksen ajan jokainen kerta, jolloin yritin ohittaa kyseisen huivin, aiheutti TRÖÖTIN ja pysähtymisen tai PÖRPÖRPÖRin ja jännittymisen. Mutta ravi oli hienoa, niska ylhäällä ja takajalat astuivat alle hienosti. Pitää varmaan verkassakin heittää huivi maahan, niin liike irtoaa hienosti.

Maanantaina kävin taluttelemassa Rikua ja sen jälkeen juoksutin sitä alakentällä. Ei irronnut juuri pukitteluja eikä muitakaan ilotteluja, poika vaikutti ihan tyytyväiseltä lönköttelyynsä.

Tiistaina koutsi hyppäsi Rikulla. Oli huima nähdä oma hevonen tekemässä sitä, minkä se parhaiten osaa - hyppäämässä. Koutsi hyppäsi kolmoissarjaa (pysty-okseri-okseri) ja kahta yksittäistä pystyä. Korkeudet olivat 100-115cm. Ja Rikulla näytti olevan hauskaa!

Tänään suuntasin itse estetunnille (vai pitäisikö sanoa puomitunnille, kun nää esteet nyt eivät ole niin hurjia...). Hypättiin kolmoissarjaa ja tehtiin kavalettijuttuja alkutunnista. Kavaletit sujuivat hyvin, samoin myös kolmoissarja. Riku imi iloisesti esteelle (ekalla kerralla sarjalle lähti n. askeleen ennen hyppypaikkaa - pysyin juuri ja juuri kyydissä) ja hyppäsi tarkasti. Vikalla kierroksella vika este oli ehkä 70cm, joten ihan pieniä puomeja tosiaan ylitettiin. Hyvä mieli jäi itsellekin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti