torstai 17. huhtikuuta 2014

Hyvää fiilistä

Viime viikonloppuna Riku pääsi pitkästä aikaa hyppäämään kunnolla. Olin yrittänyt löytää itseäni rohkeampaa kuskia ensimmäisiin ulkokentällä (joka meillä on siis kuin lentokenttä...) tapahtuviin estehyppelyihin. Karaistuin kuitenkin lopulta hyppäämään itse siitä huolimatta, että en ollut hypännyt lokakuun jälkeen ollenkaan...

Hyvin kuitenkin sujui. Perjantaina menin hyppäämään vuokraajan koulutunnin jälkeen suoraan, vaihdettiin siis vain estepenkki selkään. Tämä ratkaisu oli varmaan ihan hyvä, Riku oli verrytellyt ja ehkä hieman vauhteja päästellyt jo pois. Vauhtia riitti silti kyllä estetunnillekin, kyllä mua vaan välillä vähän jännittää ne sinkoutumiset, pukittelut ja erilaisit jättihypyt. Hypättiin yksinkertaisia harjoituksia ja lopuksi pientä rataa. Esteiden korkeus max 80cm.

Lauantaina menin aamulla uudestaan hyppäämään. Edelleen sujui hyvin eikä jännittänytkään yhtään niin paljon kuin perjantaina. Riku oli ihan innoissaan leikkimässä estehevosta.

Tiukkaa keskittymistä (Kuvan ottanut Tytti Honkanen)

Hurjia hyppyjä ;) (Kuvan ottanut Tytti Honkanen)


Estehyppelyiden jälkeen sunnuntai ja maanantai menivät maastossa. Sunnuntaina otettiin ihan normaali laukkamaasto ja maanantaina kävimme kävelemässä mäkiä.

Kouluratsastuksen pariin sen sijaan pääsin tiistaina ja uudestaan tänään. Molempina päivinä meinasi tulla epätoivo, kun tuntui, ettei homma vaan yksinkertaisesti suju ja hevonen tuntuu huonolta. Onneksi tänään keksin antaa kaverille kameran kentän laidalle ja hän kuvasi pätkiä treenistä. Järkytys oli valtava, kun katselin niitä pätkiä kotona. Itku meinasi tulla. Ja tulikin. Mun hevoseni on ryhdikäs ja kivan näköinen. Vielä on paljon parannettavaa, mutta huimasti ollaan tultu eteenpäin. Ihan järkyttävää.

Tässä pieni pätkä meidän treeneistä. Lyhyt pätkä valitettavasti vain, valitsin tämän kun ei näkynyt muita tuntilaisia tässä kovinkaan paljoa.

3 kommenttia:

  1. Mun piti heti tulla katsomaan, laitoitko sä videota tänne. Onneksi laitoit - ja toivottavasti kyyneleet oli onnesta :) Vitsi mikä kehitys, te olette hienoja!!

    (Ja wau mikä kenttä. Ihan sairaan magee!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyyneleet tulivat kyllä aidosti onnesta - videolla näytti niin paljon paremmalta kuin lähiaikoina on tuntunut. Kyllä se sieltä hiljalleen ylämäkeen nousee :)

      Meidän kenttä on ihan käsittämättömän upea. Korvaa vähän sitä, että maastoja ei ole kuin muutama Aulangon puistometsässä kun ainoastaan hevospoluilla saa ratsastaa ja niilläkin tulee ihmisiä koirien ja lasten kanssa vastaan, eli laukata ei voi lujaa. Laukkatreeni tehdään siis omalla "lentokentällä" ;)

      Poista